Tuomo Grundström: Vääräuskoista

Raumalainen kolumnistimme Tuomo Grundström kertoo harrastavansa ajattelua: – Enimmäkseen toisin.

Kolumnistimme laittoi kiertoon toissa eduskuntavaalikampanjan aikaisen pyörittelynsä rahankierrosta ja sen suhteesta todelliseen talouteen.

– Joku saattaa vielä muistaa valtiovarainministerin julistautumisen ”fiskaalikonservatiiviksi”. Liekö hän itsekään oikein selvillä siitä, minkä sortin konservatiivi on. Ei ainakaan kunnon konservatiivi, jonka tavoite on säilyttää elinehdot ja vakaus, Tuomo Grundström kirjoittaa.

– Harrastan ajattelua, enimmäkseen toisin. Porvaripuolueiden vaalikampanja oli enimmäkseen kilpalaulantaa siitä, mistä ja kuinka paljon menoja leikataan.

Sen sijaan todellisiin rakennemuutoksiin johtavia esityksiä, rahavirtojen suuntaamista ihmistä varten, on tullut vain vasemmistoliitolta.

Se herättää vääräuskoisen ajatuksen tuottavuudesta:

Eikö ihminen olekin tuottavimmillaan silloin, kun tarvitsee eniten? Silloin, lapsena ja vanhuksena, hän tuottaa eniten työn ja tuotannon tarvetta, ja nimenomaan hyödykkeiden, ei turhakkeiden eikä haitakkeiden tuotannon.

Turhakkeita ovat tavarat, joita ei oikeastaan kukaan tarvitse, mutta joitten valmistaminen ja myynti kierrättää rahaa ja saa aikaan näennäistä taloushyötyä. Niitten joukossa on myös haitakkeita, jotka nekin pitävät yllä talousrakenteita, vaikka itsessään ovat vahingollisia. Huonolaatuisten kulutustavaroitten tai vaikkapa päihteiden kysyntä on näennäisesti tuottavaa, koska se lisää liikevaihtoa ja siten ns. kansantuotetta.

Lapsi tarvitsee kasvaakseen monenlaista, mikä vaatii ihmistyötä. Se, perushoito, kasvatus ja opetus, on sitä tuotantoa, jonka arvottamiseksi pitää puuttua markkinalogiikkaan. Samoin on ihmisen voimien vähetessä, kun huolenpitoa tarvitaan.

Ihmisten pitää voida työskennellä sellaisin ehdoin, että työllä tulee toimeen. Siten saadaan jaetuksi työtä oikein, tarpeellisen tuotantoon ja ihmisen ihmiselle antamaan hoivaan.

Turhakkeiden ja haitakkeiden tuotantoon voi puuttua verotuksella ja rajoituksilla. Niinhän tehdäänkin, mutta ei kovin tehokkaasti.

Näin ajatellen yhteiskunnan tuottavimpia jäseniä ovat ne, joitten todelliset tarpeet ovat suurimmat. Me ihmiset olemme toisiamme varten.

Eniten tarvitsevista huolehtiminen on kaikkein tuottavinta työtä, koska se on välttämättömintä.

Markkinaehtoinen tuotanto ei sovi kaikkeen. Tärkeimmät on hoidettava siten, että työ järjestetään ihmisten, ei rahallisen voitonmuodostuksen ehdoilla.

Huolenpitotyön ulkoistamiselle pitää saada loppu, ja kääntää suunta.

Markkinataloudelle on paikkansa, se on epäilemättä tähänastisista talousjärjestelmistä tehokkain ja taipuisin: tunkee kaikkialle ja täyttää kaiken kuin vesi.

Lopulta kaikki raha kuitenkin kiertyy takaisin markkinoille. Kyse on siitä, miten rahan liikkeitä rajataan ja hallitaan.

Tavaran ja hoivapalvelujen tuotannon taloudellisia arvoja voi painottaa uudelleen politiikan keinoin.

Kirjoittaja on raumalainen vasemmistoliiton varavaltuutettu ja kirkkovaltuutettu.