Sanna Nylander: Rauhan ja vapauden tarve on yhteinen

– Kulttuurinen muisti viittaa ”niihin tapoihin, joilla yhteisö rakentaa ja pitää yllä suhdettaan menneisyyteen, toimiessaan nykyhetkessä ja suuntautuessaan tulevaan” (Turun yliopisto 2024).

Sukupolvien jatkumossa kulttuuri siirtyy jälkipolville kerrotuissa – ja kertomatta jätetyissä – tarinoissa. Kulttuuriperintö elää myös taiteissa ja rakennetuissa ympäristöissä. Historian opetuksessa.

Muistaa voi myös toisin. Voi joko korostaa tai yrittää mitätöidä, pienentää tapahtumia niitä häivyttämällä. Vääristää. Kuka muistaa, miten kertoo.

Kulttuureita ei olisi ilman kieltä, jolla käsitellä ja siirtää tietoa, tehdä asioita oleviksi. Tapoja kertoa on monia, joista äänellä puhuminen on vain yksi.

Viime aikoina olen paljon ajatellut sotia, jälleenrakentamista ja muistamista. Tietoa ja sen siirtymistä. Vastaanottamista. Ymmärtämistä.

Kun ajattelen kansoja tai ryhmiä, joilta on riistetty oikeus puheeseen, ajattelen että näiltä ihmisiltä on viety ihmisyys: Oikeus hahmottaa ympäristöään, jäsentää sitä sekä ilmaista itseään omin kulttuurisin ominaispiirtein. Heiltä on viety oikeus näkyä ja kuulua, oikeus toimia ja elää osana omaa ympäristöään. Heiltä on viety oikeus olla osa ihmiskuntaa.

Tänä päivänä näen ongelmallisena, että mediat tuottavat kuvastoa keskittyen keskiluokkaisten, terveiden ja valkoisten ihmisten arkeen, unelmiin ja huoliin.

Muiden häivyttäminen kuvasta ohjailee yhteiskunnallista normistoa. Kuvasto erottelee.

Erottelusta on lyhyt matka osoitteluun ja ulkopuolelle jättämiseen. Ulkopuolisuuden ja osattomuuden kokemukset synnyttävät vaiennetuissa vihaa. Viha horjuttaa demokratiaymmärrystä ja uskoa tasa-arvoon.

Kulttuurisen monimuotoisuuden päivänä 21.5. muistan, että erilaisista taustoista huolimatta ihmisillä on yhdistäviä ominaisuuksia, rooleja ja arvomaailmoja. On yhteisiä asuinpaikkoja ja elinympäristöjä.

Ihmisillä on yhteinen tarve – rauhan ja vapauden tarve.

Kulttuurisen monimuotoisuuden päivän taustalla vaikuttaa Unescon julistus, jonka tarkoituksena onkin vahvistaa juuri kulttuurisen moninaisuuden säilyttämistä ja kulttuurien välistä vuoropuhelua osana kestävän rauhan rakentamista (YK-liitto 2024).

Kirjoittaja on raumalainen kulttuurituottajaopiskelija, toimintakoordinaattori ja lähihoitaja.

LÄHTEET:

1. Turun yliopisto 2024. Kulttuurinen muisti ja yhteiskunnan muutos. Viitattu 16.5.2024.
2. YK-liitto 2024. Kulttuurisen monimuotoisen päivä. Viitattu 16.5.2024.