Tuomo Grundström: Onnea äideille ja mummoille!

Olkoon onneks’ jokas muru!

Näin toivoo äiti leipoessaan lapsilleen Immi Hellénin tunnetussa runossa vuodelta 1915, Äiti leipoo hymyellen, joka on yksi hänen noin tuhat runoa ja seitsemäntoista julkaistua teosta käsittävästä tuotannostaan.

Häntä voi pitää suomenkielisen lasten- ja lapsikirjallisuuden esiäitinä. Monet hänen runonsa ovat sävellettyinä tulleet kansanlaulunomaisina osaksi yhteistä kulttuuriperintöä.

Kukapa ei olisi matkannut joulukirkkoon kellon lyötyä jo viisi, noussut nokipojan kanssa katolle tai vieraillut niin oravan kuin peiponkin pesässä.

Lapset kysyvät äidiltään, kenelle hän leipoo, ja tämä vastaa ”kelles muille: pienoisille piimäsuille”. Kaikki saavat omansa, pikku Anni, Heikki ja Hanni. Yksi on erityinen, sen saa ”pikku Asta, joll’ on yksi hammas vasta”.

Äiti tietää tulevan ajan, jolloin pikku piimäsuitten elämä ei enää ole hänen hoidossaan, suojeluksessaan. Hän voi vain antaa sen hoidon ja kasvatuksen, joka on mahdollista, ja lähettämään – päästämään – lapset maailmaan.

Kakkuun on kätketty kaipausta, siroteltu siunausta. Maailma ei ole tasapuolinen, siinä tulee vastaan hyviä ja vaikeita aikoja, saavutuksia ja menetyksiä, taistelujakin.

Äiti voi tulevasta tietää varmasti vain, mikä on hänen antamiensa eväitten keskeisintä: ”rakkautta rahdun verran”.

Äiti leipoo hymyellen. –

Kelle leivot, äiti, kellen?

Vielä kysyt – kelles muille:

pienoisille piimäsuille.

Tää on kakku pikku Annin,

tuo on Heikin, tää on Hannin.

Tämän saapi pikku Asta,

joll’ on yksi hammas vasta.

Tehdään muita murakampi,

hiukan muita makeampi.

Oisko onneks’ joka muru!

Siit’ on äidin ainut suru.

Leivät nousee, hiipuu uuni.

miss’ on pienet piimäsuuni?

Kätken kakkuun kaipausta,

sirottelen siunausta.

Rakkautta rahdun verran –

toinen teille leipoo kerran.

Äidin kakku makeaisin,

sitä ah, jos aina saisin!

Immi Hellen (1861–1937)

Toisin on vierahassa

Maija Konttinen oli Immi Hellénin tavoin kansakoulunopettaja, jonka monet runot ja kertomukset ovat jo sukupolvien ajan olleet lastenkirjallisuuden klassikkoja.

Hän toi myös ulkomaista laulustoa suomenkielelle, kuten ”Nyt tuulet nuo viestin jo toivat” (My Bonnie). Entä talven ”Riti rati ralla” ja kesän ”Juhannus on meillä herttainen”, ja ”Metsän laulajaiset” Heikki Klemetin säveltämänä.

Vanhat laulut tuntuvat kansansävelmiltä ja jotkut sellaisia ovatkin, kuten Maijan tunnetuin ja rakastetuin ”Saunavihdat” vuodelta 1938. Äiti lausuu siinä hartaimman toiveensa ”jospahan säilyis äidin lapset kylmältä maailmassa”.

Äiti voi toivoa ja rakastaa; hän voi ja tahtoo myös olla luomassa sellaista maailmaa, joka on turvallinen ja oikeudenmukainen kaikkien äitien lapsille. 

Lapsoset ketterät kotihaasta

koivusta oksat taittaa.

Noistapa nopsilla käsillänsä

saunahan vihdat laittaa.

:,: Lauteilla saunan kotoisen

taas illalla kylpy maittaa. :,:

Pehmyt on lapsista aina vihta,

äiti jos vihtomassa.

Lämpöinen löyly on kotisaunan,

toisin on vierahassa.

:, : Jospahan säilyis äidin lapset

kylmältä maailmassa.:,:

Maija Konttinen (1873–1949)

Kirjoittaja on raumalainen vasemmistoliiton varavaltuutettu ja kirkkovaltuutettu.