Sanna Nylander: Väkivallattomuuden päivä

YK:n yleiskokous julisti vuonna 2007 lokakuun 2. päivän kansainväliseksi väkivallattomuuden päiväksi.

YK toivoo valtioiden, YK:n alaisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen muistuttavan ihmisiä sovittelun ja rauhanomaisuuden merkityksestä ristiriitojen ja konfliktien ratkaisemisessa.

Jokaisella ihmisellä on oikeus elää turvassa ilman väkivaltaa tai sen uhkaa.

Kansainvälinen väkivallattomuuden päivä on myös Mahatma Gandhin syntymäpäivä (1869). Gandhi tunnetaan Intian itsenäisyyteen johdattaneen kansalaisoikeusliikkeen johtohahmona ja vapauden ja väkivallattomuuden aatteen edistäjänä maailmalla. Gandhi murhattiin 30.1.1948.

YK-liiton sivuilla kerrotaan, että nykypäivän sodissa ja konflikteissa ylivoimaisesti suurin osa uhreista on siviilejä ja että erityisen haavoittuvassa asemassa ovat naiset ja lapset.

Väkivallan uhka ei rajoitu pelkästään maihin, joissa soditaan. Suomi ei ole ollut sodassa lähes sataan vuoteen, mutta kymmenet tuhannet suomalaiset lapset, nuoret ja aikuiset kohtaavat väkivaltaa tai sen uhkaa arjessaan, esimerkiksi koulukiusaamisen tai perheväkivallan muodossa.

Perheväkivalta

Tämän tekstin alkuun kirjaamani lainaukset ovat 2020-luvun tosielämästä poimittuja viestejä, eikä niistä ole korkeata kynnystä itsemurhayritykseen. Lapsen nimen olen vaihtanut yksityisyydensuojan vuoksi Taaperoksi.

Ei ole väliä sillä, onko viestit lähettänyt vastaanottajan ex-puoliso, äiti vai kuka muu – merkitystä on sillä, että väkivaltaa on jo kauan ennen kuin se muuttuu fyysiseksi, ja että väkivalta koskettaa aina useampaa henkilöä kuin sen kohteeksi on alun perin aiottu.

Tuollaisia viestejä kun ottaa vuosia ja vuosia vastaan omalta läheiseltään, alkaa uskoa niiden sanomaan.

Kun manipuloitu uhri uskoo olevansa ansainnut kaikki nuo sanat, ei hän näe niiden olevan väärin ja väkivaltaisia – eikä sitä myöden usko itse olevansa oikeutettu apuun. Etkä sinä voi auttaa, jos et tiedä mitä tapahtuu.

45 vuotta sitten

45 vuotta sitten oma äitini on kirjoittanut vauvakirjaani maanantain 2.10. olleen aurinkoinen päivä, Kalevi Sorsan olleen pääministeri, Mauno Koiviston presidentti ja päivänpolttaviksi aiheiksi hän on kirjannut työttömyyden ja laman.

Tällä päivämäärällä syntyi ”valintamyymälän kassa”-äidin ja sähköasentajaisän avoliittoon pitkään odotettu ja yritetty esikoinen, jääden kuitenkin samalla heidän yhteiseksi ainokaisekseen.

Vaikka olin molemmille vanhemmilleni toivottu, kaivattu ja rakas lapsi, varjosti perheonneamme väkivaltaisuus sekä sairaalloinen mustasukkaisuus. Tie aikuisuuteen ja vanhemmuuteen ei ollut kummallakaan vanhemmistanikaan ollut sotien jälkeisessä Suomessa särötön.

Tappouhkauksiakin saanut vanhempani sai jostain kuitenkin riittävästi voimia pakenemiseemme, kun olin parivuotias. Ehkä hän oli kertonut tilanteestamme jollekulle ja se oli auttanut häntä näkemään tilanteemme ulkopuolisen silmin.

Nimenomaan lähdön vuoksi, sain säilyttää molemmat vanhemmat sekä rakentaa loppulapsuuteni ajan rauhassa suhteellisen hyvää lapsi-vanhempi-suhdettani heihin. Toisesta heistä tuli lähivanhempi ja toisen luona vietin puolet lapsuusvuosieni viikonlopuista ja lomista.

Kaiken kasvuympäristöni aikuisilta saamani tuen ansiosta, aikuisuudestani tuli lopulta tasapainoinen.

Apua rikoksen uhrille

Kun saat tietää läheisesi kokemasta väkivallasta, sen sijaan, että kysyisit ”miksi annoit lyödä”, usko ja kuuntele häntä.

Tarjoa uhrille mahdollisuus fyysiseen etäisyyteen pahoinpitelijästä, luo ympärillenne tilaa uhrin kertoa, muistaa ja ymmärtää tapahtunut. Elämänhallinta, taloustilanne ja itsetunto ovat tässä vaiheessa jo aivan kuralla – umpisolmu ei avaudu hetkessä, mutta älkää lannistuko tai menettäkö toivoanne.

Tarjoa uhrille tukeasi avun hakemiseen.

Voitte aloittaa soittamalla esimerkiksi Rikosuhripäivystykseen (kyllä, kyseessä on rikos ja todennäköisesti useampien rikosten vyyhti). Rikosuhripäivystyksiä on useilla paikkakunnilla, sopikaa tapaaminen työntekijän kanssa ja menkää sinne yhdessä.

Rikosuhripäivystyksen tehtävä on parantaa rikoksen uhrin, hänen läheisensä ja rikosasian todistajan asemaa muun muassa tuottamalla matalan kynnyksen tuki- ja neuvontapalveluja. Linkki löytyy kommenttiosiosta.

Näiden ajatusten saattelemana viettäkäämme kansainvälistä väkivallattomuuden päivää ja toivokaamme tulevaisuudessa rauhaa ja turvallista elämää kaikille maailman kansoille ja ihmisille.

Kirjoittaja on raumalainen lähihoitaja ja kulttuurituottajaopiskelija (AMK).