Tuomo Grundström: Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kirjoittaja pohdiskelee Suomen syntymäpäivän ajankohtaa historian näkökulmasta. Mahdollisuuksia olisi ollut paljon muitakin kuin tuttu 6. joulukuuta.

Suomen syntymäpäiväksi on päätetty 6. joulukuuta 1917, sataviisi vuotta sitten. Silloin eduskunta hyväksyi – ilmoitusasiana – senaatin 4. joulukuuta tekemän päätöksen Suomesta täysivaltaisena tasavaltana.

Senaatin eli maan hallituksen oli eduskunta nimittänyt 27. marraskuuta hakematta sille hyväksyntää Venäjältä. Itsenäistymispäivänä voisi siis pitää yhtä hyvin noita aikaisempiakin päivämääriä, kuten myös kahta myöhempää:

31.12.1917 Suomen valtuuskunta sai Venäjän bolševikkihallitukselta itsenäisyysvahvistuksen, ja 4.1.1918 neuvostojen toimeenpaneva keskuskomitea hyväksyi sen. Haettiin siis tunnustusta ulkovallalta, ei pyydetty oikeutta erota Venäjän valtiosta.

Suomen eduskunta oli jo 18.7.1917 hyväksynyt valtalain, jolla se oli ottanut korkeimman vallan itselleen – tuo heinäkuinen päivämäärä voisi siis ihan perustellusti olla valtion perustamisen juhlapäivä huolimatta siitä, että Venäjän väliaikainen hallitus elokuun lopulla hajotti eduskunnan.

Uusi eduskunta hyväksyi 15. marraskuuta uuden valtalain ilman mitään varauksia, katkaisten siten kaikki riippuvuussuhteet Venäjän hallitukseen ja siten mahdollistaen yksipuolisen itsenäisyyspäätöksen.

Muitakin itsenäistymispäivämääriä voisi ehdottaa, yhteensä varmaan pariakymmentä.

Maassa oli vuonna 1918 tammikuusta toukokuuhun kaksi hallitusta, jotka kävivät keskenään sisällissodan. Siinä senaatin voiton varmisti kenraali Carl Gustaf Emil Mannerheim Tampereella ja kenraali Rüdiger von der Goltz Helsingissä.

Mannerheim oli paluumuuttaja Venäjältä. Goltz oli senaatin kutsuma Saksan Baltian-miehitysjoukkojen komentaja, joka poistui joukkoineen Suomesta vasta suursodan marraskuussa päätyttyä Saksan antautumiseen. Sen jälkeenkin hän jatkoi taistelua Viron ja Latvian itsenäistymispyrkimyksiä vastaan – samoin kuin venäläiset, niin valkoiset kuin bolševikit. Baltiassa käytiin todellinen vapaussota, ei sisällissotaa.

Suomen osalta viimeinen ja ratkaiseva päivämäärä oli 14. marraskuuta 1920, jolloin maan rajat määrittelevä Tarton rauha allekirjoitettiin.

Itsenäisen Suomen tasavallan juhlapäiväksi sopisi siis monikin päivämäärä. Se voisi olla kesäkuun 21. päiväkin (1919); vasta silloin eduskunta hyväksyi tasavaltaisen hallitusmuodon oikeiston ja valtionhoitaja Mannerheimin pitkän jarrutuksen jälkeen.

Historialla ei ole alkua eikä loppua. Meidän osuutemme on huolehtia nyt omana aikanamme itsestämme ja toisistamme, tulevaisuudesta.
Tuomo Grundström

Joulukuun kuudes on kuitenkin valittu ja vakiintunut päätapahtuman päiväksi, kun syntymäpäivää nyt on tapana jollakin päivämäärällä viettää.

Ei pidä kuitenkaan ajatella niin, että Suomi nyt täyttää jonkin määrän vuosia. Se on paljon vanhempi, kukaan ei tiedä kuinka vanha. Historialla ei ole alkua eikä loppua.

Meidän osuutemme on huolehtia nyt omana aikanamme itsestämme ja toisistamme, tulevaisuudesta.

Kirjoittaja on raumalainen eläkkeellä oleva erityisopettaja ja vasemmistoliiton varavaltuutettu.