Tuomo Grundström: Jo joutui

Espoon uhkasakkokohkaus ja ministerin vastailu inspiroivat raumalaisen kulttuurikolumnistimme kirjoittamaan.

– Keskitytään oleelliseen. Gaudeamus!

Kevään muuttolinnut ja talvinen varpunenkin ovat joutuneet suvaitsemattomuuden kouriin, jotka ovat lintuparkoja pahoinpidelleet jo vuosikausia.

Tänäkin keväänä on lyöty mynttiä perinteisestä koulujen kevätjuhlaohjelmasta niin, että opetusministerinkin työaika näyttää hupenevan joutavaan ”keskusteluun”.

Koulunpitoon kuuluvat oikeat asiat ovat hajallaan, osin ehkä rempallaankin. Tämä sai minut muistamaan ja kaivamaan Suomen Esperantoliiton lehteen toistakymmentä vuotta sitten raapustamani pikku jutun. Tässä on sen suomenkielinen versio:

Osallistuin kesäkuussa publiikkiin, tutkintojen julkistusjuhlaan, Suomen kansainvälisimmässä korkeakoulussa, Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa.

Neljä tohtoria ja lukuisa joukko maistereita ja kandidaatteja otti vastaan todistuksensa. Eivät kaikki olleet paikalla, mutta kaikki siihen mennessä vuoden aikana valmistuneet mainittiin ja kaikki saivat suosionosoitukset.

Dekaani Tuomas Auvinen piti puheensa yliopiston virallisilla kielillä, suomeksi ja ruotsiksi. Muutamin lausein hän täydensi apukielellä, englanniksi.

Musiikkiohjelma, puheet ja todistustenjako päättyi perinteiseen koulutapaan Suvivirteen, jonka kolme ensimmäistä säkeistöä oli painettu ohjelmalehteen molemmilla kotimaisilla kielillä.

Suvivirsi on kansansävelmä, sen runoilija on ehkä Israel Kolmodin (1694) ja uudistanut Johan Olof Wallin (1819). Nykyinen suomennos on vuoden 1937 virsikirjakomitean versio.

Suvivirsi on suomenmaalaisten, entisten ja uusien, yhteistä kulttuuriperintöä.

Tämä on yhteiskunta- ja kielipoliittinen kannanotto.

Hyvän kesän toivotukseksi alla on Suvivirren esperantoversio. Sen kääntäjä on Åke Ahlrén (1965).

Tuomo Grundström

Florados nun la tero kun granda bel’ kaj ben’.
Vi venas, ho somero, ekĝermas herb’ kaj gren’.

Pro varma sun-radio jam cedis frost-steril’.
Kun ĝoj’ vigliĝas ĉio al renaskiĝ-jubil’.

Herbejaj flor-bukedoj, kampara nobla gren’,
la riĉaj ĝarden-bedoj kaj arba verdo-plen’.

Jen signoj al memoro pri l’ vasta Dia bon’
kaj Lia grac-favoro en ĉiu jar-sezon’.

Aŭdiĝas birdoj trile kun mult-varia son’.
Do kantu ni simile al la ĉiela tron’!

Animo, gloru Dion, ĝoj-kantu Lin sen lim’!
Li donas al ni ĉion por korpo kaj anim’.