• Ei etusivulle

Jari Myllykoski: Kuka käyttää valtaa hyvinvointialueella?

– Hyvinvointialueiden perustamisen yhteydessä tavoitteena ei ollut ainoastaan uudistaa palvelujen järjestämistä.

Tavoitteena oli myös varmistaa, että näin merkittävien palvelujen päätösvalta kuuluu suoraan kansalaisten vaaleilla valitsemille aluevaltuustoille.

Demokratian piti vahvistua, ei etääntyä.

– Kuluneiden vuosien aikana olen kuitenkin alkanut pohtia, onko kehitys kulkemassa toiseen suuntaan.

Valtion rahoitusmalli ohjaa hyvinvointialueita erittäin voimakkaasti. Alijäämät on katettava, taloutta tasapainotettava ja kustannuksia hillittävä. Tämä on ymmärrettävää, sillä julkisen talouden kestävyys on yhteinen haaste.

Mutta samalla herää tärkeä kysymys.

Jos taloudellinen ohjaus vahvistuu jatkuvasti, vahvistuuko samalla myös viranhaltijavalmistelun ja viranhaltijapäätösten asema suhteessa vaaleilla valittuihin toimielimiin?

Viranhaltijat tekevät työnsä virkavastuulla, eikä kysymys ole heidän ammattitaitonsa kyseenalaistamisesta. Päinvastoin. Heidän tehtävänsä on valmistella asiat huolellisesti ja tuottaa päätöksenteon tueksi paras mahdollinen tieto.

Lopullinen vastuu merkittävistä ratkaisuista kuuluu kuitenkin vaaleilla valituille toimielimille. Se on demokratian ydin.

Hallintosäännöt eivät ole hallinnollisia yksityiskohtia. Ne määrittelevät, kuka käyttää julkista valtaa.

Hallintosääntö ei ole vain hallinnon työväline, vaan myös asukkaiden oikeusturvan ja demokraattisen päätöksenteon keskeinen perusta. Jos niiden tulkinta johtaa siihen, että laajasti ihmisten arkeen vaikuttavia palvelumuutoksia ratkaistaan yhä useammin viranhaltijatasolla, on perusteltua pysähtyä arvioimaan, toteutuuko hyvinvointialueiden alkuperäinen tarkoitus.

Yhtä tärkeää on vaikutusten arviointi. Sen tehtävä ei ole ainoastaan tunnistaa muutosten vaikutuksia, vaan aidosti punnita niitä.

Taloudelliset säästöt ovat yksi näkökulma, mutta niiden rinnalla on arvioitava palvelujen saavutettavuutta, yhdenvertaisuutta, ikääntyneiden asemaa, toimintarajoitteisten mahdollisuuksia käyttää palveluja sekä ihmisten tosiasiallista arkea.

Hyvinvointialueiden päätöksenteossa ei voida tarkastella taloutta irrallaan perustuslaista.

Julkisen vallan velvollisuutena on turvata riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut koko maassa.

Samalla hyvinvointialuelaki korostaa avoimuutta, osallistumista ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia. Juuri vaikeina taloudellisina aikoina nämä periaatteet joutuvat todelliseen testiin.

Kirjoittaja on nakkilalainen eduskuntavaaliehdokas ja alue- ja kunnanvaltuutettu

Jaa artikkeli