Pikkuparlamentissa keskusteltiin köyhyydestä

Eduskuntavaaliehdokas Sanna Nylander osallistui 16. helmikuuta mielenkiintoiseen keskustelutilaisuuteen eduskuntatalon Pikkuparlamentissa.
Otsikolla Kuunteleeko sotu-komitea köyhää? pohdittiin suomalaisen yhteiskunnan toimeentulokysymyksiä monelta kantilta.

Tilaisuus oli Kuka kuuntelee köyhää? -verkoston ja vasemmistoliiton eduskuntaryhmän järjestämä. Tilaisuuden avasi kansanedustaja Jussi Saramo.

Sanna Nylander osallistui osallisuus- ja perusturvapaneeliin neurokirjon nuorten äitinä.

– Perheessämme on seitsemän 10–25-vuotiasta lasta, joista suurimmalla osalla on diagnosoitu muun muassa ADHD, mutta paljon muutakin. Paljon siis niin sanottuja sosiaalisia riskejä, missä juuri sosiaaliturva on vakuuttamalla lasten ja vanhempienkin tulevaisuuden, kantanut perhettämme.

Kotiläksyksi osallistujat olivat saaneet sosiaaliturvakomitean tuoreen välimietinnön, joka julkaistaan maaliskuun puolivälissä.

Kuunteleeko sosiaaliturvakomitea köyhää?

– Minulle tuli tunne, että kyllä kuuntelee. Komitea on aidosti kiinnostunut kuulemaan ihmisten kokemuksia siitä, mitä sosiaaliturva käytännössä voi tarkoittaa. Uskon, että komitea tahtoo kehittää sosiaaliturvaa mahdollisimman aukottomaksi järjestelmäksi, onhan se kansalaisten, ja koko yhteiskunnankin etu.

Osallisuus- ja perusturvapaneelissa keskustelijoina olivat myös Marika Rasinmäki-Kauranen (Tampereen työllisyyspalvelut), Katja Rantala-Airola (yrittäjänäkökulma) ja Mikko Ahokas (nuorten mielenterveysaktivistien Koala-ryhmä) sekä sosiaaliturvan uudistamiskomitean puheenjohtaja Pasi Moisio Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta. Paneelikeskustelun vetäjänä toimi köyhyys- ja osallisuustutkija Anna-Maria Isola THL:sta.

– Mikko Ahokas kuvaili osuvasti sosiaaliturvan byrokratiaviidakossa seikkailua haastavaksi ja raastavaksi. Pitkillä hakuprosesseilla on valtavan kuormittava vaikutus jo valmiiksi lannistetulle mielelle, Sanna Nylander kertoo.

Teoria vs. käytäntö

Kun sairaus-, vanhemmuus-, työkyvyttömyys-, työttömyys-, kuntoutus-, omaishoidon- asumisen- tai opintotuet eivät riitä peruselämiseen, on teoriassa oikeutettu saamaan lisäksi toimeentulotukea.

– Teoriassa siksi, että jos sinulla on säästöjä, veronpalautusta, lapsilisää, myönnetty opintolainatakaus tai omistusta, tilanteesi voidaan tulkita toisin, Sanna Nylander muistuttaa.

Hänen mielestään toimeentulotuki pitäisi lakkauttaa kokonaan sellaisena kuin se nykyään on.

– Toimeentulotuki lamauttaa motivaation yrittää ja halun mennä elämässä eteenpäin. Se on tarkoitettu väliaikaiseksi tueksi äärimmäisessä hädässä, mutta sanktioihin perustuen se estää ihmistä osallistumasta mihinkään taloudellisesti tuottavaan.

Velkaantumispakko tekee opiskelusta sosiaalisen riskin.

Kulttuurialan ammattikorkeakouluopiskelijana ja opiskelijoiden äitinä, Sanna Nylander nosti paneelissa esiin opiskelijoiden keskenään eriarvoisen aseman.

– Puhuin opintolainavelvoitteesta sekä eräästä aukosta järjestelmässä: Vaikka KELA takaa opintolainan alaikäiselle, pankki voi jättää lainan myöntämättä ikäperustein. Laina olisi erittäin tarpeellinen itsenäisesti asuvalle nuorelle, jonka vanhemmat eivät voi osallistua asumis- ja elämiskuluihinsa.

– Lapselle maksettu toimeentulotuki kuitenkin voidaan periä hyvin vähävaraisiltakin vanhemmilta takaisin. Mielestäni on väärin velkauttaa nuorisoa heti aikuisuuden kynnyksellä.

– Komitean kaavailema yksi yhtenäistetty perusturvaetuus voisi tulla opintotuenkin tilalle, mutta sen kylkeen kaavailtu osallistumislisä ei koskisi opiskelijoita, koska opiskelun ei katsota olevan sosiaalinen riski, vaan investointi tulevaisuuteen. Velkaantumispakko tekee opiskelusta sosiaalisen riskin.

– Monen opiskelijan opinnot viivästyvät, kun he yrittävät tehdä osa-aikatyötä selvitäkseen taloudellisesti opiskeluajastaan. Työssäkäynti kuormittaa opiskelijaa. Hän voi joutua jättämään aloittamiaan kursseja kesken ja siirtämään niitä.

Sanna Nylander vaatiikin opiskelijoille työrauhaa opintoihin, eli riittävää perusturvaosaa sekä osallistumislisää.

Työkyvytön vai työhaluton, työtön vai toimeton?

Näitä teemoja käsiteltiin illan toisessa, tutkija Jouko Karjalaisen vetämässä byrokratiapaneelissa.

Nykyisin työkyvytön joutuu sairaslomalla kirjaamaan itsensä työttömäksi työnhakijaksi. Hänelle tulee taloudellisia sanktioita siitä, ettei kykene ottamaan työtä vastaan.

Onko sana työtön ylipäätään jo vanhentunut?

Perustulo hyödyttäisi myös työttömiksi luokiteltuja tieteilijöitä ja taiteilijoita, jos he saavat hylkäävän apurahan jatkopäätöksen.

Vahva ja aukoton sosiaaliturva on osa työvoimapulan ratkaisua, paneelissa todettiin. Apurahataiteilija Anu Hirsiaho kyseenalaisti paneelissa:

– Tässä työelämän murroksessa on syytä pohtia, onko sana työtön ylipäätään jo vanhentunut?

Työllistymistä tukevia palveluja tulisikin kehittää niin, että ne tukevat myös vammaisia, osatyökykyisiä, mielenterveys- ja päihdepalvelujen sekä kuntouttavan työtoiminnan asiakkaita työllistymään ja pysymään työelämässä paremmin. Sosiaaliturvassa tulee huomioida entistä paremmin opiskelijat ja apurahan turvin työskentelevät.

Jouko Karjalainen kertoi, että aloite keskustelutilaisuuden järjestämiseen tuli Li Anderssonilta, joka oli syyskuussa Kuka kuuntelee köyhää? -verkoston vieraana Espooonlahdessa.

– Olen kiinnostunut jatkossakin osallistumaan verkoston tilaisuuksiin, Sanna Nylander lupaa