Eekruut: Yksinäisyys ja aikuisuus

– Jokainen puolueteltalla päivystänyt tuntee ilmiön, kun hiljaisella äänellä puhuva, selvästikin hyvin yksinäinen ihminen tulee jakamaan elämäänsä.

Juttu jatkuu, vaikka olisit itse jo valmis päästämään vieraan jatkamaan markkinoilla kiertämistä. Tekisi mieli sanoa:

– Ota tuosta vielä Kansan Uutiset mukaan, ja kolmaskin karamelli!

Mutta tämä kaveri ei tyydy kaulanauhaan, nenäliinapakettiin tai ehdokkaan kynään.

Halusit tai et, joudut kuulemaan, miten Ruotsin vaaleissa hävinnyt osapuoli olisi voittanut, jos kaikilla kansalaisilla ei olisi äänioikeutta etnisen taustan takia.

Kuuntelet kohteliaasti, vaikka muistutat, että ihmisarvo on jakamaton.

Jos henkilö näyttää uusnatsilta ja puhuu kuin uusnatsi, niin luultavasti hän on uusnatsi – ja rasisti.

Aikuinen kansalainen saa vapaasti haaveilla Suomesta, joka olisi ”biologinen, historiallinen, kielellinen ja kulttuurinen kokonaisuus”. Pääasia on, että noudattaa kaikessa toiminnassaan lakeja.

Silti on vaikea ymmärtää, miksi kannattaisi tulla markkinoimaan kansallismielisiä ja äärioikeistolaisia ajatuksiaan vasemmistoliiton teltalle.

Käännyttäminen tuskin on mielessä, riidan haastaminen vaikuttaa todennäköisemmältä.

Koska riitaan tarvitaan vähintään kaksi, tulos jäi laihaksi.

Inhimillisestä näkökulmasta on tietysti tärkeää, että voi olla kuuntelijana tuntemattomalle lähimmäiselle. Hiukan raskasta se kyllä on.

Aikuisen aikavarkaan jälkeen vasemmiston teltalla häiritsivät isoja poikia ihailevat, selkeästi alaikäiset pojat. Ilmiö on uusi ja hämmentävä.

Millä palkinnoilla ryhmän puberteetin portaita kiipeäviä teinejä saa aktivoitua toistamaan mantraa sukupuutosta, väestönvaihdosta ja paluumuutosta? Toivottavasti vain makeisilla ja limsalla, ehkä energiajuomalla.

Aivan sakeaa on liikkeen aikuisen jäsenen, varapuheenjohtaja Rantasen väite maakuntalehdessä, että lasten ja nuorten mielenilmaisu Silakkamarkkinoilla kumpusi maahanmuuttajanuorten huonosta käytöksestä.

Vasemmistoliiton teltalla kävi ainoastaan hyvin käyttäytyviä maahanmuuttajataustaisia nuoria. Oikeastaan kaikenikäiset muut vieraat olivat hyväkäytöksisiä, vain uusnatsien seurue oli ikävä poikkeus.

Mielikuva pitsikaupungin markkinoista on idyllinen. Todellisuus teatterin ja kirjaston pysäköintialueella on karu. Myyjiä on harvassa ja tuuli kurittaa telttoja.

Me emme karamellitarjoiluilla kilpaile ruokakojujen tai kahviloiden kanssa, ja jaamme vahvasti tapahtuman arvot.

Olisi reilua, jos perinteiset poliittiset järjestöt voisivat ostaa paikat kanaalin rantojen vilkkailta kauppakäytäviltä. Meitä ei tarvitse piilotella, olemme osa markkinatunnelmaa.

Lasten ja nuorten suojelu ei ole puoluepolitiikkaa, sen pitäisi olla kaikille aikuisille yhteinen asia.

Poliittinen radikalisoituminen, johon kuuluu hyväksikäytön vaara, ei kuulu turvalliseen lapsuuteen.

Toivottavasti tähän löytyy yhteistä tahtotilaa koko Satakunnassa

Kirjoittaja on Vasenvoiman vastaava toimittaja, joka söi markkinoilla lapskoussia, koska silakoita ei löytynyt.

Jaa artikkeli