Satu Pessi: Köyhyys on oikeistohallituksen valinta

Nyt vietetään valtakunnallista köyhyysviikkoa. Yle uutisoi, että jopa miljoona suomalaista voi olla köyhyysriskissä jo nyt. Se tarkottaisi, että yli 17 prosenttia suomalaisista elää köyhyydessä tai lähellä sitä.

Poliittisesti siistimpi termi on ”pienituloinen”, jotta rahan päällä istuvan ministerin lienee helpompi kurittaa ihmistä, jolla on pienet tulot, kuin inhorealistisesti ilmaistua köyhää.

Minulla on hyvin henkilökohtaista kosketusta köyhyyteen, mistä kirjoitin sivuillani pienen siivun verran tarinaa ysärin lama-ajan lapsuudestani.

Ysärin lama näkyy meissä sen kasvateissa vielä tänäkin päivänä. Lama ei toki osunut kaikkiin yhtä kipeästi, mutta jollain tavalla se vaikutti ja näkyi kaikkien arjessa.

Jotain on nyt toisin ysärin lama-aikaan verrattuna. Ysärillä vallitsi ehkä enemmän näkemys, että tiede ja teknologia kehittyy maailmaa korjaavaan suuntaan.

Nyt tekoäly hallusinoi ja arvailee useissa työtehtävissä, samalla kun niitä ennen tehneet ihmiset etsivät leipäjonoja.

Köyhyydellä on muitakin kuin suoria seurauksia.

Köyhyys voi luoda ylisukupolvisen trauman, jossa köyhän perheen lapsenlapsi toisintaa köyhyyden pelkoa kaikessa tekemisessään, vaikkei enää olisikaan syntynyt pennittömään perheeseen. Lapsiperheköyhyys on erityisen raastavaa.

Yksi merkittävä erimielisyyden arkku parisuhteissa on raha-asiat. Vanhemmat yrittävät selviytyä vanhemmuudesta, taloushuolista ja arvaamattoman pirstaloituneesta työelämästä.

Lapsi ei tiedä mistä köyhyys johtuu, mutta lapsi oppii hyvin varhain tietämään miltä köyhyys tuntuu. 

Hyvin usein se konkretisoituu sosiaalisissa tilanteissa: merkkivaatteet, uudet lelut, harrastukset, matkat. Kulutuskeskeinen kulttuuri on armoton: jos sinulla ei ole vähän kaikkea, olet ulkopuolinen.

Pieni lapsi ei ehkä tiedä mitkä kaikki hänestä riippumattomat syyt ovat johtaneet siihen, mutta hän oppii kyllä hyvin varhain, että on ulkopuolinen, koska on köyhä. (Kolumni jatkuu kuvan jälkeen.)

Poliittisilla päätöksillä on nyt sysätty yhä enemmän ihmisiä köyhyyteen, heiluteltu saksia ja moottorisahoja somekuvissa, brändätty valtionvarainministeri Riikka Purran oma leikkuulauta ja naurettu ihmisten hädälle ja ahdingolle telkkarissakin.

Samaan aikaan ihmetellään, että tuntematon kasvujarru syö ostovoimaa, ihmisten työkyky heikkenee, lasten ja aikuisten pahoinvointi ilmenee monimuotoisina ongelmina ja syntyvyys laskee. 

Köyhyyden ongelmiin olisi ratkaisuja: 

• Elinkustannuksiin sidottu riittävä perustulo. 
• Maksuttomat ja toimivat terveys- ja mielenterveyspalvelut. Monien työttömien tilanne onkin tosiasiallisesti työkyvyttömyyttä fyysisen tai psyykkisen sairastamisen takia. Ennaltaehkäisevä terveydenhoito myös olisi kustannustehokkaampi tapa estää työkyvyn laskua tai menetystä. 
• Koulutuksen ja uudelleenkoulutuksen vahvistaminen nykyajan pirstaloituneen työelämän haasteisiin sopivaksi. Enää ei monikaan ala noudata iänaikaista kaavaa, jossa nuorena kävellään tehtaan ovista sisään, tehdään nousujohteinen työura ja lopulta päästään vielä jokseenkin kunnossa eläkkeelle. 
• Kohtuuhintaiseen asumiseen panostaminen
• Sosiaalisen eriarvoisuuden ehkäisy ja ylisukupolvisen köyhyyden katkaisu turvaamalla laadukas varhaiskasvatus, peruskoulu, jatko-opiskelu ja harrastustakuu. Jokaisella lapsella ja nuorella tulisi olla mahdollisuus edes yhteen yhteisölliseen harrastukseen. 

Poliittisten päätösten tuottoa saadaan usein vasta vuosikymmenien päästä. Köyhyyteen ja massatyöttömyyteen ajavan politiikan seuraukset voivat paiskautua moninkertaisena tappiona sekä taloudellisesti, että inhimillisenä ja jopa kansallisena tragediana mitattuna.

Ihmisten hyvinvointiin, elämänlaatuun ja ihmisarvoiseen elämään panostavat poliittiset valinnat taas todennäköisesti kasvattavat vuosien mittaan kukoistusta, kuten sotien jälkeen kuritetun Suomen päälle rakennetulla sosialistisilla järjestelmillä saatiin aikaan. 

Harmi että kapitalismi siihen rinnalle rantautuessaan päätti lopulta tukahduttaa nämä rakenteet alleen voitontavoittelun nimissä.

Amerikan välivaalit antavat viitteitä, että jopa siellä kapitalismin kehdossa ovat ihmiset kyllästyneet kansan selkänahasta rahan painamiseen.

Tehdään me täällä Suomessa ensi keväänä Vasemmistoliiton vaalivoitto hyvinvointivaltion pelastamisen puolesta! 

Kirjoittaja on kunnanvaltuutettu ja Satakunnan Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas Eurajoelta.

Jaa artikkeli