Petra Hietanen: Vasemmiston ajamaa perustuloa kohti

– Köyhyys ilmiönä ei ole sattumaa, vaan sitä luodaan ja syvennetään poliittisilla päätöksillä.

Tällä viikolla vietettävän valtakunnallisen köyhyysviikon tavoitteena on nostaa esiin köyhyyden kokemuksia ja sen yhteiskunnallisia vaikutuksia, Petra Hietanen kirjoittaa kolumnissaan.

– Osallistuimme tiistaina Mu Pori o köyhä -tilaisuuteen, jonka järjestivät Porin Teljän ja Keski-Porin seurakunnat, Satakunnan Sininauha ja Elämän Eliksiiri.

Kuulimme kokemusasiantuntijan sekä köyhyyttä työssään kohtaavien ihmisten puheenvuoroja. (Kolumni jatkuu kuvan jälkeen.)

**Kirjoittaja istui porilaisen Piia Sandelinin kanssa vasemmistoliiton pöydän takana Mu Pori o köyhä -tilaisuudessa. Molemmat ovat ehdolla sekä seurakunta- että eduskuntavaaleissa.**

Itselleni erityisen mielenkiintoinen oli tutkija Marja Hekkalan esitys tutkimuksestaan liittyen köyhyyteen ja eriarvoisuuteen.

Tarvitsemme yhteiskuntana tutkittua tietoa eri ilmiöistä, kuten köyhyydestä, voidaksemme tutkittuun tietoon pohjautuen ymmärtää rakenteita, joilla eriarvoisuutta luodaan.

Köyhyys ilmiönä ei ole sattumaa, vaan sitä luodaan ja syvennetään poliittisilla päätöksillä. Voidaksemme löytää oivaltavia ratkaisuja tulee tutkimusresursseja suunnata näiden rakenteiden tutkimukseen.

Marja Hekkala nosti esityksessään esiin käsitteet elinmahdollisuuksien ja olemassaolon eriarvoisuudesta. Köyhyys johtaa tutkimusten mukaan esimerkiksi heikentyneisiin elinajanodotteisiin ja heikompiin toimintaedellytyksiin.

Resurssit, kuten raha ja sosiaalinen pääoma jakautuvat yhteiskunnassa epäoikeudenmukaisesti.

THL:n sivuilla julkaistussa blogissa Marja Hekkala yhdessä Minna Kivipellon kanssa nostaa esiin sen, että julkisessa keskustelussa huono-osaisuus nähdään usein yksilön omana puutteena. Tämä ajatusmalli on niin sanottu deficit-ajattelu, jossa huono-osaisuuden syyksi nähdään ihminen, ei rakenteet.

Kirjoittajien mukaan deficit-ajattelu johtaa vaihtoehdottomuuden ajatukseen – on pakko leikata. Ei ole varaa. Tällainen retoriikka onkin viime vuosina tullut hallituksen politiikassa surullisen tutuksi.

Jotta voimme löytää todellisia ratkaisuja on tehtävä yhteiskunnallista tutkimusta. Vaihtoehtoja ja ratkaisuja on. Ihmisten toimijuutta tulisi vahvistaa ja yhteisöjä osallistaa.

Voin yhtyä blogikirjoituksessa esitettyyn ajatukseen siitä, että esimerkiksi osa-aikatyön ja opiskelun yhdistäminen etuuksiin tulisi olla joustavampaa. Suojaosat tulisi palauttaa.

Sosiaaliturvan rakennemuutoksessa tulisi edetä myös Vasemmiston ajamaa perustuloa kohden.

Perustulon myötä kaikki työ muuttuisi kannattavaksi ja olisi mahdollista uskaltaa esimerkiksi kokeilla yrittäjyyttä tai tehdä osa-aikaista työtä. Kaikkea tätä, ilman pelkoa tyhjän päälle tipahtamisesta.

Perustulo tietysti aiheuttaa säännöllisesti kauhistelua oikeiston leirissä, esitetään väitteitä passivoitumisesta ja laiskottelusta. Mutta kas kummaa, tässä kuvaan astuu taas yhteiskunnallinen tutkimus – joka osoittaa kauhistelut vääriksi. Mikään näistä väitteistä ei tutkimuksen valossa pidä paikkaansa.

Kirjoittaja on ulvilalainen kaupunginvaltuutettu ja eduskuntavaaliehdokas, joka on ehdolla myös seurakuntavaaleissa.

Jaa artikkeli