Susanne Ekroth: Jos ei sotesta tule housuja, riittääkö meille tuluskukkaro?

Asiantuntijoiden mielipiteistä ei yksin ole lääkkeeksi hyvinvointialueiden pahoinvointiin, tarvitaan poliittisia päätöksiä.

Yksinkertaisinta olisi antaa hyvinvointialueille verotusoikeus, sillä nyt on jo ehditty nähdä, mitä valtion antamilla niukoilla viikkorahoilla saadaan aikaiseksi: alijäämiä, rajua sopeuttamista ja yt-neuvotteluja. Aluepäättäjä toisensa jälkeen haluaa luopua leikistä.

Vahvistetaanko hyvinvointialueiden hartioita vai vaihdetaanko repun kantajaa?

VAROITUS: Tämän mielipidekirjoituksen lukemiseen kuluu vähintään viisi minuuttia elämästäsi. Suosittelen lukemista, sillä kyse on Sinunkin terveydestäsi, hyvinvoinnistasi ja turvallisuudestasi.

Tuore tutkimustieto kertoo, että vain 11 % suomalaisista on edes osittain tyytyväinen sote-uudistuksen onnistumiseen omalla hyvinvointialueellaan. Yli puolet Kunnallisalan kehittämissäätiön kyselyyn vastanneista oli enemmän tai vähemmän tyytymätön.

Tasavertaisten ja laadukkaiden palvelujen saannin uskoi heikkenevän 56 prosenttia vastaajista.
58 prosenttia uskoi sote-palvelujensa saatavuuden heikkenevän.
Joka neljäs vastaajista suhtautui asiaan neutraalisti.
Vain kuusi prosenttia uskoi omien sote-palvelujensa parantuvan.

Maaseutukunnissa 81 % vastaajista pelkää sote-palvelujensa karkaavan kauemmas.

Se ei yllätä, että hallituspuolueiden kannattajat ovat muita vakuuttuneempia palveluiden heikkenemisestä, eikä sekään, että demareilta löytyy vielä uskoa ja toivoa uudistuksen onnistumiseen.

Vasemmistoliiton kannattajista keskimääräistä useampi ei halunnut tai osannut ottaa kantaa. Mistä tämä kertoo?

Satakunnan vasemmistossa havaittiin myrskyä vesilukossa, kun suullinen ja kirjallinen palaute aiheesta tavoitti aluevaltuustoryhmän ja muut vastuuhenkilöt.

Missä mennään, kentän väki kysyy, ja siihen kysymykseen meillä on oikeus.

Miten tässä näin kävi?

Polemiikki-lehden mukaan kansalaisten luotto sosiaali- ja terveyspalvelujen paranemiseen hyvinvointialueiden järjestämisvastuulla on jo menetetty.

”Nyt hyvinvointialueilla lakkautetaan terveyskeskuksia ja lähiterveysasemia.

Tilalle luvataan liikkuvia ja digitaalisia palveluja.

Jos lääkärin aikoo tavata kasvotusten, monella kansalaisella on edessään aiempaa pidempi matka terveysasemalle.”
Polemiikki-lehti 1/2024 s.21

Eikö ollut puhe, että painopistettä siirretään kalliista erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon? Lähipalveluista piti tulla matalan kynnyksen vastaanottoja, jossa sekä sosiaali- ja terveyspalvelut olisivat entistä helpommin saatavilla.

Hyvinvointialueiden suurimmat investoinnit keskittyvät kuitenkin pääosin erikoissairaanhoitoon, Satakunnassa ns. kuumaan sairaalaan Porin sairaalanmäelle.

Alijäämää hoidetaan muun muassa lakkauttamalla lähiterveysasemia. Taustalla väijyy valtakunnallinen sairaalaverkon pudotuspeli, jossa alle 215 000 asukkaan Satakunnalle voi tulla kylmää kyytiä.

Alueelliset erot lisääntyvät

Koko maan hyvinvointialueilla ollaan puun ja kuoren välissä.

Alijäämältä ei ole vuosina 2023 ja 2024 pystytty välttymään, ja 2025 ja 2026 pitäisi tehdä saman verran ylijäämää. Keinoina ovat hyvinvointialueen muutosohjelma, sopeuttaminen ja uusimpana yt-neuvottelut.

Satakunnassa joudutaan vuosina 2023–2025 sopeuttamaan taloutta 92 miljoonaa euroa, ja ylijäämää pitäisi 2025 ja 2026 synnyttää yhteensä reilut 107 miljoonaa euroa.

Kun hyvinvointialueet joutuvat tekemään priorisointia, syntyy epätasaista jälkeä ja alueelliset erot kasvavat. Sellainen ei ollut sote-uudistuksen tarkoitus.

Satakunnassa suunnitellaan kuuden sote-keskuksen mallia. Muutos on varsin raju, sillä tällä hetkellä terveysasemia on 27.

Etelä-Karjalan hyvinvointialue ei aio lakkauttaa yhtään terveysasemaa.

– Meillä jokaisessa kunnassa säilyy toimipiste. Lääkärit eivät työskentele kaikissa toimipisteissä joka päivä, mutta silloinkin kun lääkäri ei ole paikalla, hänet löytää naapurikunnan terveysasemalta, kertoo Etelä-Karjalan hyvinvointialuejohtaja Sally Leskinen

Polemiikin haastattelussa hän kertoo lakien rikkomisen olevan kaikkein vaikeinta hänen työssään.

– Rikon sote-järjestämislakia, jonka mukaan tietyt palvelut on turvattava kansalaisille.

– Tai jos en riko sitä lakia, rikon rahoituslakia, joka velvoittaa alijäämän kattamiseen erittäin tiukan aikataulun rajoissa.
LT Sally Leskinen Etelä-Karjalan hyvinvointialueelta.

Riikka Purra ei anna

Valtiovarainministeriö ei ole myöntämässä alijäämän kattamiselle lisäaikaa. Sen sijaan hyvinvointialueiden johtajia on muistutettu, että elleivät he tee esityksiä alijäämän kattamiseksi, heille ei voida esittää vastuuvapautta.

– Olemme joutuneet tekemään talousarviot sellaisiksi kuin rahoituslaki määrää, vaikka tiedämme, että ne eivät voi täysin toteutua, Sally Leskinen kertoo.

Suurin ongelma on rahoituksen joustamattomuus.

Hyvinvointialueilla ei ole verotusoikeutta, eikä liikkumavaraa budjetteihin löydy muualtakaan.

Lisärahoituksen pyytäminen voi johtaa toiseen hyvinvointialueeseen liittämiseen.

Lääkäritaustainen Sally Leskinen ehdottaa alkoholin, tupakan ja sokerin verotuksen korottamista yhdeksi ratkaisuksi hyvinvointialueiden rahoituksen lisäämiseen.

– Ajattelen, että meidän täytyisi käydä sillä kukkarolla, joka aiheuttaa terveysongelmia.

Itse lisäisin listaan myös harmaan talouden. Niillä markkinoilla liikkuu runsaasti julkisiin palveluihin tarvittavia varoja, ja lisää löytyy suomalaisten suosimista veroparatiiseista.

Soten oikea hinta paljastui liian myöhään

Etelä-Savon hyvinvointialueen hallituksen puheenjohtaja Heikki Laukkanen kertoo samassa Polemiikin jutussa, että uudistus toi päättäjille näkyviin, mikä on sote-palvelujen todellinen hinta.

Aikaisemmin kunnat joutuivat sosiaali- ja terveysmenojen takia myymään omaisuuttaan, nostamaan sähkön siirtohintoja ja vesimaksuja, lopettamaan kouluja ja kasvattamaan ryhmäkokoja. Rahaa jouduttiin siirtämään soteen myös muilta sektoreilta.

Laukkanen korostaa, että hyvinvointialueet ja sote-palvelut eivät ole syyllisiä kansantalouden ongelmiin.

– On selvää, että valtion ohjausta ja valvontaa kiristämällä yhtälö ei ratkea.

Turun kaupungin entinen hallintoylilääkäri Ilmo Parvinen haluaisi lakkauttaa hyvinvointialueet.

– Mitä pikemmin, sen parempi.
Polemiikki-lehti 1/2024

Ilmo Parvinen kirjoitti jo vuonna 2021, että kansalaisten yhdenvertaisuus toteutuu vasta silloin, kun valtio ottaa vastuun terveydenhuollosta ja antaa ammattilaisten tehdä työnsä. Hänestä maakuntienkin hartiat ovat tähän liian kapeat.

Nykytilaa arvioidessaan hän toteaa hyvinvointialueiden epäonnistuneen keskeisimmässä asiassa.

– Vuosien ajan on luvattu vahvistaa perusterveydenhuoltoa, mutta kehitys on mennyt toiseen suuntaan.
Ilmo Parvinen

Hyvinvointialueiden tilalle hänen tulevaisuusmallissaan ovat

valtion järjestämät ja rahoittamat sote-palvelut,
yksi digitaalinen tietojärjestelmä ja
jokaisella kansalaisella vastuulääkäri.

Ilmo Parvisen mielestä sotepalveluiden tilanne hyvinvointialueilla on murheellinen ja pelottava.

– Eihän lähiterveysasemia pidä lakkauttaa. Ei niistä miljardisäästöjä synny. Tällä tavalla erikoissairaanhoidon menot uhkaavat kasvaa entisestään.

Satakunnassa tullaan tarvitsemaan keskustelua vasemmistolaisten tavoitteiden saavuttamisesta hyvinvointialueiden päätöksenteossa.

Tähänkin asti luottamushenkilöitä on ollut tavoitettavissa teltoilla ja paikallisissa, oman väen keskustelutilaisuuksissa. Jatkossa voimia ja rohkeutta pitää löytyä myös yleisötilaisuuksien järjestämiseen, sellaisten etenkin, jossa vastauksia antavat kansanedustajat.

Oma hyvinvointialueemme tiedottaa tärkeistä asioista kotisivuillaan, jossa on myös usein kysytyt -osasto. Päätöksenteon asiankirjoihin pääsee tästä. Onnea ja kärsivällisyyttä tiedonhankintaan!

Susanne Ekroth

Vasenvoiman vastaava toimittaja

Rauma