Aleksanterin aika alkaa

Äänestyspaikoilla käynyt Suomen kansa halusi tällä kertaa arvoliberaalin presidentin, muttei itse pystynyt olemaan kovin liberaali. Alexander Stubb voitti, mutta ei niin selvästi kuin ennakkoon arveltiin. Vasemmistolle vaali oli vaikea, sillä toisella kierroksella ei ollut omaa ehdokasta, eikä edes demaria.

Ensimmäinen vaali oli karsintakierros, ja toisella kierroksella osa äänioikeutetuista heitti leikin kesken. Äänestysprosentti tipahti 75 prosentista 70,7 prosenttiin.

Lopulta kokoomuksen Alexander Stubb voitti niin niukasti, että eroa Pekka Haavistoon oli alle satatuhatta ääntä.

Lopputulosta enemmän yllätti Pekka Haaviston loppukiri. Yllättäen vaalipäivän äänet menivät niukasti hänelle (50,6 %).

Koska Ylen tuoreimmassa kannatusmittauksessa vihreille mitattiin vain 8,2 prosenttia, suurin osa Pekka Haaviston kannatuksesta tuli kansalaisliikkeen puolelta. Tällainen laajapohjainen liike voisi sopia seuraavalla kerralla myös vasemmistoliiton ehdokkaalle.

Valituksi tullut joutui maanantai-iltapäivällä taas yksilötenttiin. Alexander Stubb toisti medialle kiitospuheensa lupaukset. Hän lupasi:

antaa seuraavan kuuden vuoden aikana ”aivan kaikkensa, aivan joka ikinen päivä”,
mennä koko Suomen etu edellä aina ja yhdessä sekä
tehdä kaikkensa ”tämän tasavallan, rakkaan maamme eteen” niin, että on yhdistävä tekijä, että näissä rauhattomuuden ajoissa tässä maassa rauha säilyy.

Lupaukset ovat yleviä, jopa romanttisia, mutta eivät ikävä kyllä osoita kovin hyvää tilannetajua tai taitoa niin sanotusta edestä johtamisesta.

Selvästikään vastavalittu ei piittaa omasta jaksamisestaan tai sitten hänellä on täysin epärealistisia käsityksiä voimavaroistaan.

Kuuden vuoden kaudessa päiviä kertyy 2191, ja jos niistä jokaisena antaa ”aivan kaikkensa”, työterveys- ja turvallisuus ovat vaarassa. Tuollaista työtahtia ei voi suositella pahimmalle vihamiehelleenkään.

Koko Suomen etu edellä meneminen jää puolestaan hiukan epämääräiseksi lupaukseksi. Eri seutukuntien ja laitojen tasapuolisuuden vaalimiseen kuluu kohtuuttomasti aikaa ja voimia. Lisäksi tavoitetta purkaa koko ajan toisesta päästä kansalaisten ja paikkakuntien keskinäinen kateus.

Kolmannen lupauksen ajatus jää sekin hiukan sekavaksi, vaikka rauha on aina tärkeä asia, varsinkin elettäessä rauhattomia aikoja.

Kaikkensa tekeminen ja yhdistävänä tekijänä toimiminen on melko epärealistinen suunnitelma. Kaikkeaan ei kukaan pysty antamaan kovin pitkää aikaa. Helvetiksi se muuttuu, jos Alexander Stubbin pitää suorittaa samoilla lupauksilla toinenkin toimikausi.

Koko ajan kaikkensa antava työntekijä ei jätä mitään itselleen tai perheelleen.

Alexander Stubbin virkakausi alkaa 1. maaliskuuta, mutta jo nyt hän on kertonut kokoavansa kabinettia ympärilleen. Siinä on paikka kokeneelle rauhanvälittäjälle sekä Nato-asiantuntijalle. Toivottavasti presidentin neuvonantajien joukosta löytyisi myös jaksamisen ja voimavarojen riittämisen asiantuntemusta.

Vuorokauden tunnit nimittäin loppuvat kesken, jos Alexander Stubb edelleen tavoittelee kahdeksan tunnin yöunia sekä uskoo , että tunti liikuntaa antaa kaksi tuntia energiaa, ja että sama suhde pätee lukemiseen ja luovuuden mielihyvään.

Toinen kohtuuttomuuteen liittyvä ilmiö on miljooniin nousseet vaalibudjetit. Alexander Stubbin kampanja ehdittiin nimetä kalleimmaksi 1,9 miljoonan euron kokoisena. Sen jälkeen se paisui 2,5 miljoonaan euroon. Myös Pekka Haavisto onnistui keräämään alun perin miljoonan euron budjettiinsa sen verran lisää, että viime hetkien mainosostokset onnistuivat vastaehdokkaan kanssa tasapuolisesti.

Vasemmistoliiton kansanedustaja Minja Koskela nosti viime viikolla taas esille vasemmistoliiton kampanjakaton. Eduskunnassa käyttämässään puheenvuorossa hän sanoi:

– Kampanjakatto ei ole mikään demokratian taikasauva, mutta se tasoittaisi kiistattomasti erilaisista taustoista tulevien ehdokkaiden mahdollisuuksia ylipäänsä lähteä ehdolle ja varmistaisi paremmin sen, että myös heikommassa asemassa olevien ääni kuuluu päätöksenteossa.

– Isoja rahoja takovat yritykset lahjoittavat mieluiten sellaisille ehdokkaille, jotka ajavat rikkaiden ihmisten etuja.

Kansan Uutisissa päätoimittaja Jussi Virkkunen muistutti kokoomuksen saavuttamasta politiikan täyskädestä, johon kuuluvat kaikki ulkopolitiikan tärkeät paikat. Hän arvelee porvarin ja oikeistolaisen nukkuvan hyvin, mutta vasemmistolaisten viettävän yönsä petissä muljaten.

Hän on huolissaan siitä, ettei hallituspuolueiden kannatus osoita murenemisen merkkejä, eikä punavihreän rintaman yhteiskannatus nouse. Ylen viime mittauksessa demareita kannatti 20.4, vasemmistoliittoa 8,5 ja vihreitä 8,2 prosenttia vastanneista.

Jussi Virkkusen mielestä ongelmaan pitää löytää ratkaisu, tai muuten porvari nukkuu jatkossa yönsä entistäkin makeammin.

Satakunnassa näitä vastauksia etsitään jäsenistön kesken pääsiäisen jälkeen pidettävässä keskustelutilaisuudessa. Eurovaaliteltoillakin vasemmisto on liikkeellä touko-kesäkuussa. Kesätapahtumissa keskustellaan jo kunta- ja aluevaaliehdokkuuksista.

Susanne Ekroth

Vastaava toimittaja