Opas epätäydellisen maailman parantajille

Meillä vasemmistossa ajatellaan välillä, ettei meidän toiminnassamme voi olla häirintää tai syrjintää missään muodossa.

Mehän toimimme aktiivisesti ja päättäväisesti kaikkea sellaista vastaan.

Jos jotain kuitenkin ilmenisi, tekijää rankaistaisiin ankarasti, esimerkiksi sulkemalla hänet yhteisön ulkopuolelle.

Ikävä kyllä, turvallisemman tilan saavuttaminen ja ylläpitäminen ei omassa toiminnassammekaan ole aivan näin yksinkertaista.

Kaikki tuntevat lähipiirissään hankalia ja jääräpäisiä tovereita, jotkut meistä näkevät sellaisen päivittäin peilistä.

Osa meistä ryskyttää eteenpäin muita näkemättä. Tarkoituksemme on hyvä, mutta silti aitaa kaatuu ja tanner pöllyää.

Aremmat jäävät jalkoihin ja ovet paukkuvat. Vika on aina tietenkin niissä muissa, tai sitten oikeistohallituksessa.

Älä oleta, kysy!

Häirinnän tai syrjinnän kokemus on aina subjektiivinen. Emme voi toisen puolesta päättää, onko hän kokenut sitä vai ei.

Emme voi olettaa tietävämme, miten toinen kokee oman asemansa tai mihin vähemmistöihin hän esimerkiksi kuuluu.

Vielä vähemmän voimme siis yksipuolisesti julistaa, ettei meidän yhteisössämme syrjitä ketään, ja että turvallisempi tila on meillä suorastaan status quo.

Javiera Marchant Aedo ja Maia Fandi ovat kirjoittaneet Turvallisemman tilan periaatteiden käsikirjan Suomen Tietokirjailijat ry:n apurahan turvin. He omistavat kirjansa

• kaikille aktivisteille, jotka tekevät väsymättömästi ja väsyen töitä paremman maailman eteen,
• kaikille, jotka uskaltavat kriittisesti tarkastella normeja ja totuttuja tapoja sekä
• kaikille, jotka ottavat opiksi virheistään ja muuttavat toimintaansa.

Mitä turvallisemman tilan periaatteet ovat?

Ne ovat ryhmä sääntöjä, periaatteita tai suuntaviivoja, joilla pyritään siihen, että jokaisella on mahdollisuus osallistua yhteisön toimintaan

• ilman pelkoa syrjityksi tulemisesta,
• ilman pelkoa seksuaalisesta häirinnästä tai sukupuoleen perustuvasta häirinnästä,
• ilman pelkoa fyysisestä tai henkisestä väkivallasta tai
• ilman pelkoa siitä, että tulee jätetyksi ulkopuolelle.

Periaatteissa on kyse muustakin kuin säännöistä. Oikeastaan periaatteet ovat vain toiminnan kehys.

Tavoitteena on tila, jossa ymmärrämme oman toimintamme vaikutukset muihin.

Kolme turvallisemman tilan pääperiaatetta ovat:

1. vapaus häirinnästä ja syrjinnästä,
2. itsemäärittelyoikeus,
3. tilivelvollisuus.

Turvallisemman tilan luominen yhteisössä on prosessi, jota voidaan kuvata kehänä. Siinä toiminta kulkee ikiliikkujana neljän kentän läpi ja arviointi on jatkuvaa.

Suunnittelu – osallistuminen – toteutus – seuranta -kehää toistetaan. Turvallisempi tila ei ole koskaan valmis, vaikka se olisikin turvallisempi kuin prosessia aloitettaessa.

Seuraamukset ja nollatoleranssi

Tilivelvollisuuden periaatteessa haetaan menettelytapoja siihen, kun yhteisössä kaikesta huolimatta on havaittu syrjintää tai häirintää.

Sekin on käytävä läpi, miten toimitaan, jos tämä sopimaton käytös tai menettely toistuu.

Silti turvallisemman tilan periaatteiden rikkomisesta aiheutuvien seuraamusten pitää olla kohtuullisia.

Tilivelvollisuuden periaatteen tulisi olla työkalu siihen, että jatkossa voidaan toimia paremmin ja taitavammin.

Kirjassa käsitellään myös nollatoleranssia, joka usein kuulostaa vahvalta ja ylevältä toimintaperiaatteelta.

Ongelmana on kuitenkin se, ettei nollatoleranssi useinkaan sisällä inhimillistä näkökulmaa. Se on syylliselle armoton, olipa teko ollut tahallinen tai tahaton.

Kukaan meistä ei ole virheetön, kaikki haluavat oikeutta ja tulla kuulluiksi.

Aedo, Javiera Marchant & Fandi, Maia: Turvallisemman tilan periaatteiden käsikirja.
Vastapaino 2026. Nidottuna tai e-kirjana. Kansi: Taneli Kemppi. Ulkoasu: Mirkka Hietanen.

Jaa artikkeli