Tuomo Grundström: Äidit, nuo toivossa väkevät

Katri Valan viimeiseksi kokoelmaksi jäi Pesäpuu palaa vuodelta 1942, jonka nimirunossa

”levottomina kiertävät ajatukset maata / kuin linnut palavaa pesäpuuta. / Hävityksen, nälän, paon tiet / johtavat koteihin kautta maan”. (- – -)”Ajatukset kiertävät maata / kuin linnut palavaa pesäpuuta / tähyten pesien tuhoojia, / huutaen taistelun kovan laulun.”

Tuona sodan ja tuhon aikana luotu runo Äidit kuvaa tuskaa maailmassa, jossa

”hirvittäväksi on runneltu sinut, / kaunis elämä”,  kun raunioiden ja kuoleman keskellä ”juuriansa kiskoen / haavoittuneen jätin lailla / huojuu elämän puu”.

Katrin vei tuberkuloosi ennen sodan päättymistä (silloisen ja täällä, eivät ne maailmasta koskaan ole loppuneet!), mutta hänen katseensa tähysi tulevaa:

”mutta kuin hauras kaisla-arkku Niilin rannalla, / orja-äidin sitkeiden käsien solmima / keinuu maailman äidinsydän / lasta kätkien / kaikilla rannoilla (- – -).”  

Katri Valan pakinoita ja kolumneja ilmestyi kirjallisissa ja vasemmistolehdissä, kuten Tulenkantajat ja Vapaa Pohjola.

Niitä julkaisi kokoelmana Kansankulttuuri vuonna 1945 ensimmäisenä kirjanaan: Henki ja aine, eli yksinäisen naisen pölynimuri. Maan- ja arjenläheinen kokoelma on vapaasti luettavissa verkossa.

Suositellaan äideille ja kaikille muillekin!

Elvi Sinervolta poimin äitienpäiväksi monien sävellettynä tunteman runon isoäidistä.

Se kuvaa vuosisataista proletaarinaisen asemaa, elämää ja taistelua, joka ei tunnu koskaan johtavan parempaan elämään. 

Tässä ”Minun mummoni” esittää Tapio Lipposen säveltämänä lauluyhtye Muksut.  

Äidit ovat antaneet meille elämän. Suojataan sitä.

Kirjoittaja on raumalainen eläkkeellä oleva erityisopettaja, vasemmistoaktiivi ja kirkkovaltuutettu

Lue lisää Tuomo Grundströmin kolumneja.

Jaa artikkeli