Mona Koski: Kyse ei ole vain työstä, vaan ihmisarvosta

KUKA?

Mona Koski on vahva ay-vaikuttaja, JHL:n edustajiston jäsen sekä Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK:n edustajiston jäsen.

Vasenvoima julkaisee puheen lyhentämättömänä.

”Työ on suomalaisen yhteiskunnan perusta. Sen varaan rakentuvat toimeentulo, hyvinvointivaltio ja tulevaisuuden usko.

Työ ei kuitenkaan ole vain numeroita talousraporteissa tai tilastoissa. Työ on ihmisten arkea.

Se on aikaisia aamuja, pitkiä vuoroja, vastuuta, kiirettä, asiakaspalvelua, hoivaa, rakentamista, opettamista, kuljettamista ja jatkuvaa venymistä.

Työ on ihmisten aikaa ja elämää. Siksi on tärkeää puhua siitä, millaiseksi työelämä Suomessa on muuttumassa.

Viime vuosina työntekijät ovat joutuneet yhä kovempaan paineeseen. Työtahti kiihtyy, henkilöstöä vähennetään ja samaan aikaan työntekijöiltä odotetaan enemmän tehokkuutta, joustavuutta ja venymistä.

Monella työpaikalla kiireestä on tullut pysyvä tila. Ihmiset tekevät parhaansa, mutta silti tunne riittämättömyydestä kasvaa. Yhä useampi kokee uupumusta jo ennen kuin työura on kunnolla ehtinyt edes alkaa.

Työssä jaksamisesta puhutaan paljon, mutta liian usein vastuu sysätään yksilölle.

Työntekijälle sanotaan, että pitäisi levätä paremmin, hallita stressiä tehokkaammin tai opetella palautumaan.

Minä, jos joku sen tiedän hyvinvointialan ammattilaisena. tiedän hyvinkin, että ja totta kai, omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää.

Emme voi ratkaista rakenteellisia ongelmia pelkillä hyvinvointivinkeillä. Jos työpaikalla ei ole tarpeeksi työntekijöitä, jos työmäärä kasvaa jatkuvasti tai jos ihmiset elävät jatkuvassa epävarmuudessa, ei ongelma ratkea sillä, että työntekijä hengittää syvään kahvitauolla.

Hyvä työelämä syntyy siitä, että ihmisillä on mahdollisuus tehdä työnsä kunnolla ilman kohtuutonta kuormitusta.

Jokaisella pitäisi olla oikeus turvalliseen työympäristöön, kohtuulliseen työaikaan ja siihen, että vapaa-aika todella on vapaa-aikaa. Ihminen ei ole kone. Kukaan ei jaksa loputtomiin ilman lepoa, arvostusta ja tunnetta siitä, että oma työ on merkityksellistä.

Samaan aikaan, kun työelämän kuormitus kasvaa, olemme nähneet politiikkaa, joka heikentää työntekijöiden asemaa.

Hallitus on perustellut muutoksia taloudellisella välttämättömyydellä ja kilpailukyvyn parantamisella ja että se kannustaa työn vastaanottamiseen. Mutta monen työntekijän näkökulmasta nämä päätökset ovat tarkoittaneet lisää epävarmuutta ja heikompaa turvaa.

Kun irtisanomissuojaa heikennetään, työntekijän turvallisuuden tunne vähenee. Kun sairauspoissaoloihin tehdään leikkauksia, moni joutuu miettimään, uskaltaako jäädä kotiin sairaana.

Kun työehtosopimusten merkitystä murennetaan ja työntekijöiden neuvotteluvoimaa kavennetaan, tavallisen työntekijän ääni heikkenee suhteessa työnantajaan.

On tärkeää ymmärtää, että työntekijöiden oikeudet eivät ole syntyneet itsestään. Kahdeksan tunnin työpäivä, palkalliset lomat, työterveys, turvallisuusmääräykset ja oikeus järjestäytyä ovat kaikki saavutuksia, joiden puolesta on tehty pitkäjänteistä työtä vuosikymmenten ajan. Ne eivät ole yhteiskunnan rasite, vaan sivistyneen yhteiskunnan merkki.

Liian usein keskustelussa työntekijöiden oikeudet esitetään esteenä talouskasvulle. Todellisuudessa hyvinvoiva työntekijä on koko yhteiskunnan etu.

Kun ihmiset jaksavat työssään, sairastavat vähemmän, kokevat työnsä turvalliseksi ja voivat luottaa tulevaisuuteen, hyötyvät myös yritykset ja koko kansantalous. Pelolla johtaminen ei rakenna kestävää työelämää.

Meidän pitäisi kysyä itseltämme, millaista työelämää haluamme rakentaa tuleville sukupolville. Haluammeko yhteiskunnan, jossa ihmiset palavat loppuun yhä nuorempina, tekevät töitä jatkuvassa epävarmuudessa ja pelkäävät sairastumista? Vai haluammeko yhteiskunnan, jossa työntekijää arvostetaan ihmisenä eikä vain kulueränä?

Työntekijän oikeudet eivät ole pois keneltäkään.

Reilu palkka ei ole liikaa vaadittu. Turvallinen työpaikka ei ole etuoikeus. Mahdollisuus levätä, sairastaa ilman pelkoa ja tulla kohdelluksi oikeudenmukaisesti ovat perusasioita, joiden pitäisi kuulua kaikille.

Tarvitsemme työelämän, jossa ihmiset voivat tehdä työnsä hyvin ilman jatkuvaa ylikuormitusta. Tarvitsemme päätöksiä, jotka lisäävät vakautta eivätkä epävarmuutta. Tarvitsemme yhteiskunnan, jossa työntekijöitä kuunnellaan eikä heidän huoliaan vähätellä.

Sitten vähän karumpaa faktaa siitä, miten meillä täällä Suomessa menee.

Hallituksen toimesta meillä on Suomessa tällä hetkellä ennätysmäärä työttömiä sitten 90-luvun laman. ja pienyritykset menevät ennätystahtia konkurssiin.

Tämän kaiken lisäksi joka kuudes lapsi elää köyhyydessä, kun vanhemmilla ei ole enää varaa ostaa ruokaa kotiin. Hallituksen poistettua 300 euron suojaosan työttömyysturvasta ja asumistuesta, he tekivät pätkätöiden vastaanottamisesta kannattamatonta.

Ja vielä hallitus sallii perusteettomat määräaikaiset työsopimukset alle vuoden kestäviin työsuhteisiin, joka eriarvoistaa heikentämällä erityisesti naisten työsuhdeturvaa ja vie naisten asemaa alaspäin.

Kysynpä vaan, onko tämä reilua politiikkaa, onko tämä reilua työelämää, onko tämä sitä, millä me rakennamme tasa-arvosta Suomea.

Tälläkö me luomme toivoa tuleville sukupolville, toivoa paremmasta huomisesta. Me, Suomi, pieni maa. Meidän pitäisi aina pystyä olemaan toistemme tukena ja auttaa heikommassa asemassa olevia eikä päin vastoin. 

Loppukaneetiksi totean: Lopulta kyse ei ole vain työstä. Kyse on ihmisarvosta. Siitä, että jokainen ihminen ansaitsee tulla kohdelluksi oikeudenmukaisesti riippumatta siitä, mitä työtä tekee vai tekeekö työtä ollenkaan.

Yhteiskunnan vahvuus ei näy siinä, kuinka paljon ihmisistä voidaan puristaa irti, vaan siinä, kuinka hyvin ihmisistä pidetään huolta. Työ rakentaa tämän maan. Siksi myös työntekijöiden oikeuksia ja hyvinvointia on puolustettava – nyt ja tulevaisuudessa.

Minulle kaikki on aina me, eikä minä.”

Mona Koski
Eduskuntavaaliehdokas
Pori

– Meidän pitäisi kysyä itseltämme, millaista työelämää haluamme rakentaa tuleville sukupolville, Mona Koski kysyi Te puhuitte teoin -mielenosoituksessa.
Kuva: Rasmus Forssell

Jaa artikkeli