Porin pääkirjasto on merkittävä sivistystalo

Kirjastotalo on Porin keskustassa erittäin tärkeä maamerkki ja vetovoimatekijä. Maanantaina kaupunginvaltuusto pohtii talon kohtaloa. Päätöksiä ei vielä tehdä.

Listan mukaan ”valtuusto kuulee esitykset ja käy keskustelun asiasta”. Alustajina toimivat yksityisen toimiston arkkitehti sekä kaupungin omat asiantuntijat. Samassa paketissa ovat myös sisäliikuntatilat.

Pertti Salo: Nykyisen kirjastotalon vaiheita

– Kirjastotalon kohtalonhetkillä on aiheellista kertoa hieman kirjastotalon vaiheista. Kirjastonjohtaja Henry Granfors oli keskeisessä asemassa, kun kirjastotaloa suunniteltiin ja rakennettiin 1970-luvulla. Käyttöön se otettiin vuonna 1976.

Aikaisemmin Porin pääkirjasto toimi vanhassa puutalossa. Lopulta sen tilat eivät enää vastanneet nykyajan vaatimuksia ja alkoi kirjastotalon suunnittelu. Porilaiset tekivät kuulemma opintomatkan Ruotsiin. Sieltä hankittiin tietoa kirjastorakennuksista ja niiden toimintamuodoista.

Siihen aikaan Porin ylimpinä päättäjinä olivat mm. Heikki Koski (kaupunginjohtaja 1970–1975) ja Martti Sinisalmi (kaupunginjohtaja 1975–2004) ja Timo Koivisto (kaupunginhallituksen puheenjohtaja 1977–2000) – kaikki kolme demareita.

Tutustuin aikoinaan kirjastonjohtajaan sekä viranpuolesta että yksityishenkilönä. Kävin monet kerrat Henryn ja hänen puolisonsa Annin luona kahvilla ja syömässä. Usein puheenaiheena oli tuleva kirjastotalo.

Granfors oli tunnollinen kirjastonjohtaja, ja kotioloissa sympaattinen ja sosiaalinen seuramies. Hän oli myös sotaveteraani ja sitäkin taustaa vasten hän sai tukea kirjastolle monesta suunnasta. Yhteistyökumppaneina on ollut mm. Pori Jazz, Pori-Seura ja Porin Karjalaseura

Uuden kirjastotalon toiseen päähän rakennettiin työväenopiston tilat, jotka ovat olleet yhtä monipuolisesti porilaisten käytössä kuin kirjaston puolikin. Timo Koivisto oli opiston rehtorina vuosina 1967–2002.

Olin kirjastotalon aktiivikäyttäjä 1980-luvulta 2010-luvulle, kun asuin Porissa. Ilman kirjastoa olisi lähdeaineiston ja opetusaineiston hankkiminen ollut hankalaa.

Sähköiset palvelut ja tietokoneet tulivat 1990-luvulla työntekijöiden ja asiakkaiden käyttöön. Jo 1980-luvulla oli alkeellisia dos-koneita, mutta vasta Windowsin graafinen käyttöliittymä aloitti tehokkaamman tietokoneiden käytön.

Satu Pessi: Kaikilla ei ole varaa kaikkeen, onneksi on kirjasto

– Asuin Porissa lähes 10 vuotta 2000-luvulla. Olen käyttänyt pääkirjaston Tul ja tee -palveluja mm. bändin tarrojen tekoon. 3D-tulostimella olen tehnyt varaosan kuulokkeisiin.

Nykymuotoiset palvelut ovat äärimmäisen tärkeitä ihmisten kannalta, kun kaikilla ei ole varaa kaikkeen. Kirjasto tarjoaa kattavasti laitteita, joiden satunnaiskäyttöä varten hankkiminen itselle olisi kohtuuttoman kallista.

Nettisivujen mukaan kirjastossa on asiakkaiden käytettävissä mm. digitointistudio, pelihuone, musiikkihuone, ompelukone, saumuri ja monitoimitila.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Susanne Ekroth: Kohtaamispaikka, sivistysvarasto ja työpaikka

– Lapsuuteeni kuului kirjastoauto, joka pysähtyi kaupalle ja viipalekoulun pihaan sekä Käppärän sivukirjasto. En muista nykyisen pääkirjaston edeltäjää, joka toimi puutalossa.

Tiesitkö, että Porissa siirryttiin avohyllyihin vasta 1943 viimeisenä kaupunginkirjastona Suomessa. Siihen saakka kirjoja oli pyydettävä tiskin takaa. Menettelystä tulee mieleen entinen Alko.

Sininen kirjastotalo Pohjoispuiston ja Gallen-Kallelankadun kulmassa on ollut tärkeä kohtaamispaikka, kun harrastukset toivat keskikaupungille. Käytin 1980-luvulle asti Porissa asuessani myös työväenopistoa sekä kahvilaa.

Yläkerran hiljaisissa tiloissa olen istunut monta kertaa viime vuosinakin, kun olen Porissa käydessäni tarvinnut luku- tai kirjoitustilaa.

Olin myös kahteen otteeseen talossa töissä – vahtimestarin apulaisena sekä kesätyössä kirjastoapulaisena. Uusien kirjojen tuoksu oli vastustamaton. Kotiin tuli kannettua myös kiertoikänsä loppupuolen teoksia, sillä klassikot on luettava.

Mitä ikinä kirjastotalolle päätetään tehdä – jatkaako se elämää peruskorjattuna vai siirtyykö toiminta uudisrakennukseen – sen pitää säilyä erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten turvallisena kohtaamispaikkana.

Monenkokoisten tapahtumien järjestämismahdollisuus on myös tärkeä kirjastotalon ominaisuus.

Kirjojen lisäksi kirjastoista lainataan sivistystä. Sitä ei tarvitse palauttaa, sen saa pitää itsellään.

Susanne Ekroth

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Pertti Salo: Erilaisia mahdollisuuksia uudistaa

Mittausten perusteella nykyisessä kirjastotalossa ei ole merkittäviä kosteusvaurioita, mutta rakenteet kaipaavat korjausta. Saniteettitilat, vesijohdot ja sähkölaitteet, samoin ilmanvaihtoa pitää parantaa.

Kokonaan uuden kirjastotalon rakentaminen tuntuu liian kalliilta ratkaisulta nykyisessä kireässä taloustilanteessa. Kirjasto tarvitsee modernisoinnin ja sisätilojen korjauksen. Nykyinen sijainti on hyvä.

Kaikesta huolimatta uudisrakentamiseen tai peruskorjaukseen olisi Porissa tarkoitus ryhtyä jo vuonna 2027.

Myös kauppakeskus Isokarhua, entistä Centrum-tavarataloa, on puntaroitu kirjastoksi jo vuosia sitten. Silloin kirjasto siirtyisi kiinteistösijoitusyhtiö Cityconin vuokralaiseksi. Siihen ei kannata mennä kokoomuksen mielihaluista huolimatta. Lisäksi tilojen, joita ei ole suunniteltu kirjastoksi, muuttaminen olisi kallista ja hankalaa.

– Kirjasto on merkittävä sivistyspalvelu, Antti Ahlström totesi jo 1800-luvulla. Hän rahoitti kirjastojen perustamista. Näin se on nähtävä myös Porissa.

”On meidän velvollisuutemme pitää huoli, että kirjaston rahoitus on tasolla, jolla se voi taata laadukkaan palvelunsa tulevaisuudessakin. Kirjaston maksuttomuudesta on pidettävä kiinni. Kirjastojen ja koulujen välistä yhteistyötä on tuettava.

Yhdessä olemme vahvempia. Vasemmiston tavoitteet 2025–2028

LÄHTEET:

Ehdotus: Porin uusittavasta pääkirjastosta pitäisi luoda porilaisten oma Oodi

Porissa esitetään pääkirjaston ja sisäliikuntapaikkojen uudistusta 2027 – sivistystoimen iso leikkausuhka peruttu

Porin kirjasto­ratkaisuun lisää kierrettä – Isokarhu mukaan keskusteluun

Kaupungin ehkä kaunein nurkka kiehtoo kaupunginarkkitehtia

Lukijalta: Porin kirjastotalo on ehostettavissa

Jaa artikkeli