- Kolumnit
Tuomo Grundström: Arvon mekin ansaitsemme
Raumalainen kolumnistimme ei kaihda korkeakulttuuria eikä isänmaallisia lauluja.
Maamme-laulun vaihtoehdoksi hän ehdottaa – ei suinkaan Jean Sibeliuksen Finlandiaa, vaan – sitä, jossa lauletaan:
”Väinämöisen kanteleita täällä tehdään uusia; valistus on viritetty, järki hyvä herätetty.”
– Suomen itsenäisyyden juhlapäiväksi on vuonna 1919 päätetty joulukuun kuudes, jolla päivämäärällä eduskunta hyväksyi kaksi vuotta aiemmin itsenäisyysjulistuksen.
Moni muukin itsenäistymispyrkimysten päivämäärä olisi sopinut, mutta käytetään nyt tätä virallisesti vakinaistettua.
Virallinen sen sijaan ei ole itsenäisyyspäivän seremonioihin kansallislauluksi vakiintuneet J.L. Runebergin ja Fredrik Paciuksen Maamme-laulun ensimmäinen ja viimeinen säkeistö. Kaikkiaan Runebergin runossa on 11 säkeistöä.
Lyhyenä se kyllä toimii yhteislauluna. Maamme-laulu osataan ulkoa, mutta onhan siinä mahtipontisuutta, jota monikin saattaa vierastaa.
Kansallislauluksi voisi sopia paremmin ensimmäisen suomenkielisen kirjailijan, Jaakko Juteinin (1781–1855) myös ”kaikkien” tuntema Laulu Suomessa eli
Arvon mekin ansaitsemme
Se on Oskar Merikannon (1868–1924) säveltämänä tuttu monille sukupolville.
Sävelmiä ja sovituksia on useita muitakin, joista Sibelius-Akatemian Siba Folk Big Bandin esitys on tässä: (Teksti jatkuu äänitteen jälkeen)
Arvon me ansaitsemme. Vastaamme kotimaalle ansion mukaan.
Kirjoittaja on raumalainen eläkkeellä oleva erityisopettaja, vasemmistoaktiivi ja kirkkovaltuutettu