Tapio Furuholm: Korkea vuori – kiivettävä on

Tuoreita kuvia aamulta 29.8.

– Hesarin nettisivulla valokuvia sarjatulella: Riikka Purra, Teemu Keskisarja, Purra, Keskisarja… Äärioikeistolaisen, hallituksessa istuvan persupuolueen operaatio on taas kerran onnistunut: julkisuutta, julkisuutta, sitä piisaa. Siihen he pyrkivät, ja sitä he saavat. He käyvät eloonjäämiskamppailua: ollakko kymmenen prosentin puolue vai kahdenkymmenen.

Meidän tulee niin sanotusti auttaa miestä mäessä ja omalla toiminnallamme tuupata perussuomalaiset seitsemään prosenttiin, ehkä kolmeenkin.

Mutta: se vaatii aktiivista, haastavaa Vasemmistoliittoa Helsingissä, Raumalla, Merikarvialla, Porissa…, kaikkialla, koko maassa, joka kolkassa.

Ihmisten kanssa keskustelemista, väittelyjä ja Orpon-Purran hallituksen politiikan seurausten paljastamista.

Ne kaksi puoluetta, joilla ei ole ollut mitään osuutta hyvinvointivaltio-Suomen rakentamisessa, tuhoavat sitä sokealla aggressiivisuudella.

Purra vaati tänään heidän politiikkansa jatkamista myös tulevissa hallituksissa – persut käy jo sadalla vaalikamppailua.

Yksi lause vielä persuista: he ovat rakentaneet 20 vuodessa niin vahvan somelinnakkeen, että sen horjuttaminen on vaikeata. Niillä palstoilla suomalainen äärioikeisto kiehuu voimalla, josta meikäläinen kynään ja paperiin tottunut saa vain pinnallisen kuvan.

Kukaan ei jaksa sitä sakkia loputtomiin haastaa, mutta toivoisin nuoren polven, minua taitavimpien someseiloreitten miettivän vastalääkkeitä. Kyllä, vuori on korkea.

Toimeentulo on konkreettinen huoli liian monessa perheessä.

Ihmisille on täsmäinformaatiolla osoitettava, miksi heidän ostovoimansa heikkenee. Meidän on uudelleen ja uudelleen nostettava esille Orpo&Purran leikkauspolitiikan seuraukset. Menossa on järkyttävä hyökkäys pienituloisia suomalaisia kohtaan, ja meidän tehtävä on paljastaa se.

Paljastamisessa on mentävä vuoren luo, koska niin harva taloudellisesti lyöty, syrjäytynyt, elämänuskonsa menettänyt hakeutuu meidän luoksemme.

Ei hakeudu, vaikka paistaisimme makkaraa, tarjoaisimme kahvia ja olisimme nätisti sonnustautuneet kaulahuiveihin. Nuokin kannattaa todennäköisesti tehdä, mutta noilla ”eväillä” emme saa viidentoista prosentin kannatusta, joka antaisi meille nykyistä paremmat valtit ajaa vähäväkisten suomalaisten asiaa – prosentit ei siis ole itseisarvo.

Kaikessa työssä on pyrittävä omaleimaisuuteen ja poikkeuksellisiin työn muotoihin. Demareita ja vihreitä peesaamalla ottaa ohraleipä. Heillä ei liene veto-oikeutta, kuinka Vasemmistoliitto etsii omat kannattajansa.

Toinen valtavan kokoluokan asia on sote.

Varttuneimmissa ikäluokissa se saattaa olla ratkaiseva asia äänestyspäätöstä tehtäessä; kuka kykenee vakuuttamaan ihmiset terveydenhuollon ja vanhusten hoivan asioissa. Ja edellä sanottu ei tarkoita, että nuoret olisivat vailla huolia terveyteen liittyvissä asioissa.

Tärkeää on millä tavalla Vasemmistoliitto ottaa kiinni hyvinvointialueen asioihin ja miltä se näyttää ulospäin.

Se on varma, että demarien ja kokoomuksen perässä hymistely ei ole oikea tapa, ei asioiden kannalta, eikä meidän omalta kannalta.

No, nyt joku nostaa sormen; yhteistyö? Kyllä, sitä tulee tehdä täysillä edellämainittujen puolueiden ja kaikkien kanssa, kun

• olemme rakentamassa viisasta omalääkärijärjestelmää,
• puolustamme eri kuntien lääkärinvastaanottoja ja
• taistelemme humaanin kotihoidon puolesta.

Hyvinvointialueen asioissa on Vasemmistoliitolla profiilin noston aika.

Leivästä ja sotesta käydään taistelua myös sosiaalisessa mediassa. Vastuullisiin tehtäviin valitut ja toisaalta sosiaalisen median hallitsevat miettivät kohderyhmän ja toteutuksen. En kuulu heihin.

Sen verran sanon, että viime talven videoseikkailua ei köyhän puolueen kannata uusia. Kritiikki ja itsekritiikki ovat aina hyviä välineitä, myös kamppailtaessa ihmisten sieluista.

Olemme lähes kokonaan hylänneet omien painotuotteiden, erityisesti lentolehtisten tekemisen. Juu, kyllä meillä on edelleen ollut ehdokkaiden gallerioita. Niitä lukeville puoluevalinta lienee selvä, sieltä katsotaan Tiina vai Torsti. Mutta että sanoisimme jotain nykypolitiikan tuloksista, se jää kokonaan sivuun.

Onko vanhanaikaista kertoa ihmisille konkurssien lisääntymisestä, ulosotossa olevien määrästä tai irtisanomisten helpottamisen vaikutuksista. Nopeasti ja räväkästi, kun asia nousee esiin. Pelkään, että useat työttömät, joita koskee suojaosan poisto, huomaavat, kun se alkaa vaikuttaa omalla kohdalla. Lehdestä harva asiasta on lukenut, edes nettisivuilta.

Miten me saamme kerrottua kriittisen kantamme heille?

Konkreettisuutta, iskevyyttä, ja samalla asian rehellistä kertomista. Kaikkea tätä tarvitaan.

Ihmisten kohtaaminen on koko jutun juoni.

Tiedän varsin hyvin omasta kokemuksesta, että vasemmistolaisille ajatuksille ei ole helppoja lähtöjä mediassa. Silti on kirjoitettava ja kommentoitava. Kansa arvostaa sellaisia politiikassa mukana olevia, jotka ”saavat suunsa auki”.

Rohkeus on on yksi vasemmistolle sopiva piirre, rehellisyys sen kumppani.

Vasemmistoliiton Itä-Porin yhdistys järjestää 28. syyskuuta kello 14 alkaen keskustelutilaisuuden, jossa puhutaan Satakunnan ja Suomen tilasta ja tulevaisuudesta. Paikka on Porissa Kutosen kulma, Pohjoispuisto 2. Valmistellut puheenvuorojen lisäksi on tärkeää, että Sinä tulet paikalle ja kerrot mitä tulee tehdä ja millä tavoilla. (kolumni jatkuu ilmoituksen jälkeen)

Keskusteluja ja jopa väittelyitä on järjestettävä lisää, joka paikkakunnalla.

Maakunnan tasolla on tärkein käydä yksityiskohtaisesti läpi, millaisia sisältöjä me ajamme hyvinvointialueella. Palveluita on puolustettava ja tuotava kantamme näkyvästi esille.

Kerran jo ehdotinkin:

• Porissa Vasemmistoliiton väen on kokoonnuttava mahdollisimman isolla porukalla ja vedettävä linjoja Porin Energian myynnin jälkeiseen kunnallispolitiikkaan. Luulisin Lauri Innan tulevan mielellään kertomaan omat ajatuksensa, päätökset teemme tietysti itse.
• Tietysti piirikokouksessa ja yhdistysten syksyn kokouksissa on oltava selkeät poliittiset tilannekatsaukset, ja johtopäätökset tehdään niiden pohjalta.

Vaikeasti kiivettäviä vuoria on monia. Matkalle tarvitaan kartta ja kompassi eli teräviä ajatuksia, työntekoa ja rohkeutta.

Yksi tavoite on kirkkaan selvä: Vasemmistoliitolle kansanedustaja Satakunnasta vuonna 2027. Eikä ne ennenaikaiset vaalitkaan ihan poissuljettu juttu ole.

Tapsa Furuholm

Jaa artikkeli