- Kolumnit
Sanna Nylander: Laiva on lastattu
Orpo-Purran hallitus lastaa kansan ”Vahvan ja välittävän Suomen” kyytiin ja troolaa vuotavan velkalaivan syvemmille vesille:
– Niskuroijille kölihaalausta!
Kolumnistimme kirjoittaa työstä, perheestä ja hyvinvoinnista.
– 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa iltani kunnanvirastolla kävivät monta kertaa pitkäveteisiksi toimistoapulaisäitiäni odotellessa. Lauantaisin äiti teki arkityönsä lisäksi vuoroja kaupan vihannesosastolla. Muistikuvieni mukaan yksinhuoltajaäitini oli aina töissä – kunnes laman syventyessä, loppuivat työt häneltäkin kokonaan.
Syyskuussa 2024 on kaikkien työnhakijoiden kokonaismäärä noussut vuoden takaisesta 27 500:lla ja esimerkiksi kokoaikaisesti lomautettujen määrä 1400:lla, mutta tuskin missään näymme me päätoimiset opiskelijat, jotka olemme jääneet viime kuukausina ilman keikkatöitä. Syynä ei ole ollut, etteikö keikkalaisille olisi edelleen tarvetta. Työnantajilla ei ole palkata kaipaamaansa työvoimaa, koska rahoituksia on leikattu.
Orpo-Purran hallituksen tuloeroja kasvattavaa – systemaattista ja monin tavoin syrjivää – leikkauspolitiikkaa ajatellessani en voi olla miettimättä erään nuoren oikeistopoliitikon ulostuloja ”heikommasta aineksesta” 12 vuoden takaa – ja että ”jos hankkii lapsia, heitä pitää pystyä elättämään”. Eugenistiseen ideologiaanhan kuuluu äskeinen myös toisin päin, mutta ei perhepolitiikasta tällä kertaa sen enempää.
Kaikkien – ei vain harvojen – pitäisi saada tehdä unelmiensa työtä ja tulla (perheineen) työllänsä toimeen. Koulutuksen, työpaikkojen ja työolojen lisäksi hallituksen olisi suojeltava kansalaistensa työkyvykkyyttä monin eri tasoin ja tavoin – ei päinvastoin, niin kuin se nyt romuttaa hyvinvointiyhteiskuntaamme päätös kerrallaan.
”Hallitus voi syyttää maailmantalouden suhdanteita, mutta tosiasia on, että leikkaukset eivät edistä kasvua eivätkä luo uusia työpaikkoja.”
Vasemmistoliitto
Jos yksilöiden hyvinvointi syntyy juuri sopivasta määrästä työtä, niin yhteiskunnan hyvinvointi syntyy lukuisten sosiaalisten innovaatioiden kasaumasta. Kun 22.11. vietetään yhteiskunnallista Lapset mukaan töihin -teemapäivää, toivoisin voivani itsekin sen päätavoitteen mukaisesti
”antaa lapsilleni paremman käsityksen siitä, mitä työnteko on, mitä oma lähiaikuinen tekee työkseen, millaisia ammatteja on sekä miten yhteiskunta toimii”.
Mutta juuri nyt kiikarissani ei ole työtä.
Kirjoittaja on 46-vuotias hoitoalalla keikkaileva korkeakouluopiskelija, jolla on väärin päin eli aikuisena luetut ylioppilas- sekä kaksi ammattitutkintoa, ja nuorena tehdyt lapset.