Pertti Salo: TES, minimipalkkamalli vai nollatuntisopimus?

Suomessa on perinteisesti sovittu työehtosopimusten (TES) avulla työnantajaliittojen ja työntekijäliittojen välillä palkoista ja työehdoista.

Työehtosopimusten rinnalla käytettävän minimipalkkamallin ongelma olisi, että työnantaja voisi tulkita asiaa niin, että hän voi siirtyä minimipalkkamalliin, jos ei suostu TES:n mukaiseen palkkamalliin.

Ammattiliittojen kanta on, että alipalkkaus on mahdollista kriminalisoida myös työehtosopimuksiin perustuvassa järjestelmässä.

Työehtosopimuksessa määritellään palkkojen lähtötasot, joiden päälle kukin voi sopia enemmän omassa työsopimuksessaan. Ylärajana on se, kuinka paljon työnantaja on valmis maksamaan. Työehtosopimus määrittelee siis vain palkkojen minimitasot.

SAK ja muut ammattiliitot lähtevät siitä, että ensisijaisesti palkkatasosta sovitaan työehtosopimuksissa liittojen välillä, jotta se takaa paremman palkkatason kuin minimipalkkalaki. Tämä edellyttää järjestäytynyttä työväkeä ja työnantajia.

Koska Suomessa ei ole minimipalkkalakia, se on johtanut järjestäytymättömillä
aloilla muun muassa nollatuntisopimuksiin.

Nollatuntisopimuksella tarkoitetaan työsopimusta, jossa työnantajalla ei ole velvollisuutta tarjota yhtään työtuntia.

Työsopimuksessa voi olla tällöin sovittu työajan vaihteluvälistä määrättynä ajanjaksona siten, että vähimmäistyöajaksi on sovittu nolla tuntia (työajaksi on sovittu esimerkiksi 0–40 tuntia/viikko).

Nollatuntisopimuksesta on kyse myös silloin, kun työsopimuksessa on sovittu, että työntekijä tekee työtä tarvittaessa töihin kutsuttaessa.

Minimipalkkalaki on esimerkiksi Ranskassa, Britanniassa ja USA:ssa, mutta esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa ei. Meillä palkkojen minimitasot määräytyvät ammattiliittojen solmimissa työehtosopimuksissa.

Nyt hallitus yrittää purkaa työehtosopimusjärjestelmää, mikä johtaisi tarpeeseen säätää minipalkkalaki. Sitä eivät liitot tietenkään halua, jos se heikentää palkkatasoa. Minimipalkkalaki kuitenkin estäisi nollatuntisopimukset, jotka ovat olleet jo vuosikausia ongelmana Suomessa.

Jos Suomessa siirryttäisiin työpaikkakohtaisiin sopimuksiin, pois TES:n piiristä, niin silloin minimipalkkalaille tulisi tarvetta.

Tästä lähtökohdasta esimerkiksi USA:ssa on säädetty minimipalkkalaki, koska järjestäytyminen vaihtelee aika paljon ja yleiset työehtosopimukset ovat harvassa.

Työehtosopimusten rinnalla käytettävän minimipalkkamallin ongelma kuitenkin on, että työnantaja voisi tulkita asiaa niin, että hän voi siirtyä minimipalkkamalliin, jos ei suostu TES:n mukaiseen palkkamalliin.

Ammattiliittojen kanta on, että alipalkkaus on mahdollista kriminalisoida myös työehtosopimuksiin perustuvassa järjestelmässä.

Entistä useampi työntekijä on mahdollista saada työehtosopimusten piiriin, jos tehdään sellaista politiikkaa, joka laventaa työehtosopimusten kattavuutta ja edistää työmarkkinaosapuolten järjestäytymistä pohjoismaiseen tapaan.

Minimipalkkalakiin perustuva palkkojen lähtötaso tietäisi suurimmalle osalle suomalaisia palkan alennusta.

Samalla se tarkoittaisi, että päätökset palkkojen lähtötasosta tekisivät kansanedustajat eduskunnassa. Tämä on aika vierasta perinteiselle systeemille. Silloin aina eduskuntavaalien alla käytäisiin poliittinen vääntö minimipalkan suuruudesta.

Pertti Salo

FM, yrittäjä ja opettaja

Eurajoki