Merja Kyllönen: Oikeistohallitus tekee oikeistolaista politiikkaa

Verkkolehti Vasenvoiman ensimmäinen kansanedustajakolumnisti ei esittelyjä kaipaa.
Merja Kyllönen kysyy kolumnissaan onko eriarvoisuuden syventäminen järkevää.
”Eriarvoistuva Suomi lisää myös sisäisen turvallisuuden riskejä ja se tässä maailmantilanteessa ei ole mitenkään toivottava kehitys.”

Enemmistö suomalaisista halusi maahamme oikeistolaisen hallituksen, joten ei pitäisi tulla yllätyksenä, että hallitus myös ajaa oikeistolaista politiikkaa. Poliittisissa puolueissa on eroja, edelleen.

Osa puolueista ajattelee aidosti, että työttömyys on ihmisen omaa tekoa. Itse rakennettu ongelma, johon pitää puuttua kovin toimin, asettaen taloudellisia sanktioita muistutellen, että ”laiskuus on kaiken taustalla ja laiskuuttahan pitää kovin ottein karsia.”

Se ei käy välttämättä mielessäkään, että työttömyyden ytimessä voi olla vuosikymmenten terveysongelmat, jotka eivät korjaannu, vaikka kuinka kepillä löisi. Tai, että lääkärikansanedustajien, Claes Andersson ja Ilkka Taipale, aikanaan ajama malli pitkäaikaistyöttömien tilanteen laajemmasta kartoituksesta jäi kesken ja edelleen ”työttömänä on kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka eivät millään toimin ole työmarkkinoiden käytettävissä, vaan eläke olisi ainoa inhimillinen ja kestävä ratkaisu.”

Suomessa ainakin harvempaan asutuilla alueilla moni on tehnyt myös palkkatuettua työtä, joka tähän saakka on kerryttänyt työssäoloehtoa. Eli joskus on ollut mahdollisuus päästä myös ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle. Jatkossa tämä oikeus tullaan poistamaan, koska ilmeisesti palkkatuettu työ halutaan karsia pois ja ainakin kaikkein vaikeimmassa työmarkkina-asemassa olevilta halutaan mahdollisuus ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan kokonaan pois.

On vaikeaa tunnustaa, että ”onnellisten Suomi” käyttää saman verran rahaa mielenterveyden ongelmien hoitoon, kuin se otti kovasti parjattua valtionvelkaa viime vuonna. Siis toistakymmentä miljardia.

Jos mielenterveyden haasteiden kanssa kamppailevien ihmisten kohtaama ratkaisu on köyhyyden syventyminen tai asunnottomuus, niin ongelmat ei ainakaan tule poistumaan.

Mahtaisi kohentua myös valtion talous paremmin, jos suomalaisten mielenterveyshaasteet saataisiin selätettyä ja yli 11 miljardia mielenterveyspalveluihin ja sairastamiseen käytetystä rahasta säästyisi.

Mutta ei mielenterveysvelka tunnu huolettavan lainkaan yhtä paljon kuin valtionvelka. Ei sittenkään, vaikka yksi suurimmista työkyvyttömyyden aiheuttajista on juuri mielenterveydessä, ja töihin kaikki halutaan.

Kukapa haluaisi olla köyhä, mutta osa lapsista Suomessakin syntyy ja elää erittäin matalan toimeentulon perheissä.

Äitiyspakkauksen osakesäästötili ei välttämättä ole toimivin ratkaisu, mutta pallo sentään voi tuoda hetken iloa yhteisen liikuntaharrastuksen muodossa.

Sosiaaliturvaan kohdistuvat leikkurit väistämättä vaikuttavat siihen, että monen lapsen ja nuoren unelmat muista harrasteista jäävät köyhissä perheissä vieläkin suuremmaksi unelmaksi kuin tänään.

Keskustelussa sosiaaliturvan ja asumistuen leikkauksista olisi hyvä keskustella laajemmin myös siitä, miksi nämä järjestelmät ovat rakentuneet niin merkittäviksi tukemaan nimenomaan pientä palkkaa saavia ihmisiä?

Miksei työntekijöille makseta parempaa palkkaa sen sijaan, että yhteiskunta korvaa pienen palkan rinnalla asumisen ja elämisen kuluja, kun palkka ei mitenkään riitä elämiseen?

Hallitusohjelmassa on toki perusteltuja ja järkeviäkin linjauksia, mutta surullinen tosiasia on, että oikeistohallitus kasvattaa tuloeroja, ja eriarvoisuus Suomessa syvenee.

Ulkoisten riskien kasvaessa kotimaamme rajojen ulkopuolella voi hyvin kysyä, onko se järkevää kansakunnan yhtenäisyyden näkökulmasta. Eriarvoistuva Suomi lisää myös sisäisen turvallisuuden riskejä ja se tässä maailmantilanteessa ei ole mitenkään toivottava kehitys.

Kirjoittaja on vasemmistoliiton kansanedustaja Oulun vaalipiiristä.

EDIT 19.7. päivitetty ingressi

EDIT 22.7. nostettu ylemmäs muuttamalla päiväystä. Alkuperäinen julkaisupäivä on 3.7.2023.