Sanna Nylander: Orpon hallitus vähät välittää kulttuurista ja sen tekijöistä

Kirjoittaja on huolissaan kulttuurin ja kulttuurityöläisen asemasta.
– Ainut, mikä tulee lopulta tällä hallitusohjelmalla olemaan ylisukupolvista, on taloudellinen ja ammatillinen epävarmuus, sekä kansalaisista nitistetty luovan ajattelun taito. Luovuus kun kuitenkin on juuri se edellytys hyvinvoinnille, kaikilla elämän osa-alueilla sekä aloilla, myös kasvussa, kehityksessä ja viennissä, kirjoittaa Sanna Nylander.

– Uutta hallitusohjelmaa lukiessa tulee mieleen, kuinka käy taide- ja kulttuurialan toimijoiden, joiden työ on useimmiten osa-aikaista, määräaikaista ja varsin apurahariippuvaista.

Ylen kulttuuritoimittaja Janne Sundqvist nosti 19.6. esiin neljä ristiriitaa:

Lukutaitoa halutaan edistää, mutta kirjan hinta nousee. Samalla kirjojen arvonlisävero nousee, joten kirjailijan sijaan hinnannoususta hyötyykin verottaja.
Kulttuurivientiä halutaan vauhdittaa, mutta jäikö vietävä matkasta? Vaikka suomalaisen taiteen, kulttuurin ja luovien alojen kansainvälistymistä halutaan edistää ja sen edellytyksiä parantaa, sopii bisneslähtöinen ajattelu silti hyvin vain harvoille kulttuurin aloille.
Freelancereiden asemaa halutaan parantaa, mutta heidän työnsä edellytyksiä huononnetaan. Hallitusohjelmassa luvataan kiinnittää erityistä huomiota freelancereiden ja pätkätyöntekijöiden hyvinvointiin, kun hallitus ryhtyy ratkomaan kulttuurialan sosiaali- ja työttömyysturvaan liittyviä ongelmia. Toisaalla ohjelmassa kuitenkin paljastuu, että juuri pätkätyötä tekevien asema muuttuu vaikeammaksi.
Kulttuurin osuus BKT:stä halutaan nostaa, mutta kulttuurista leikataan. Kulttuuri tunnustetaan hallitusohjelmassa potentiaaliseksi työllistäjäksi ja kasvualaksi, silti monien kulttuurialan työntekoa hankaloittavien toimien lisäksi hallituskaudella leikkuriin joutuvista valtionavustuksista 125 miljoonaa euroa tullaan vähentämään opetus- ja kulttuuriministeriön alta.

Kulttuurialan toimijoita ei ole päätöksenteossa kuunneltu.

Sundqvist kirjoittaa myös, kuinka työntekijällä voi olla yhden vuoden aikana lukuisia, osin päällekkäisiä projekteja eri työnantajille, ja niiden väliin saattaa jäädä pitkiäkin taukoja johtuen projektien aikatauluista, joihin työntekijä ei itse voi vaikuttaa. Tällaisessa työympäristössä vuoden työssäoloehdon täyttyminen on paitsi hankalaa, myös epävarmaa.

Puolueet eivät siis tunnu vieläkään havahtuneen siihen, että etenkin kulttuurialalla on muitakin muotoja kuin vakituinen työsopimus tai yrittäjä.

Työkaluja freelancereiden auttamiseen kuitenkin on. Yksi on ns. yhdistelmävakuutus, jossa palkkatulon lisäksi yrittäjätulo kerryttää ansiosidonnaista. Toinen voisi olla taiteilijapalkka tai vahva perustulo.

Kulttuurialalla ”työtön” on vanhentunut termi, sillä se ei sovellu freelancer-tyyppiseen työskentelyyn.

Kansalaisopistoja koskevat leikkaukset uhkaavat viedä monilta niissä opettaneilta taiteilijoilta mahdollisuuksia lisätienesteihin.

Vapaasta sivistystyöstä leikkaaminen kohdentuu myös niissä käyviin tieto- ja taitoaineiden harrastajiin, sinuun ja minuun.

ALV-nostot tuntuvat tuotteissa, palveluissa ja lippujen hinnoissa – kulttuurialan yrittäjät joutuvat miettimään voivatko nostaa lippujen hintoja menettämättä asiakkaitaan.

Kuka uskaltaa enää tarjota pätkätöinä taide- ja kulttuurialan osaamistaan. Lopulta kulttuurista tulee kapean kentän tarjontaa ja sitä valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) kuvaamaa ”eliitin luksusta”, eräänlainen elefantti olohuoneessa.

Valtioneuvosto kertoi tiedotteessaan 16.6.2023, kuinka uusi hallitus rakentaa vahvaa ja välittävää Suomea. ”Se on toimiva, turvallinen ja oikeudenmukainen yhteiskunta, jossa kansalaisten mahdollisuudet menestykseen ja hyvinvointiin turvataan ylisukupolvisesti ja kaikkialla Suomessa. Hallitus varmistaa hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen, riittävät palvelut kaikille ja kansantalouden tasapainoisen kehityksen.”

Ainut, mikä tulee lopulta tällä hallitusohjelmalla olemaan ylisukupolvista, on taloudellinen ja ammatillinen epävarmuus, sekä kansalaisista nitistetty luovan ajattelun taito. Luovuus kun kuitenkin on juuri se edellytys hyvinvoinnille, kaikilla elämän osa-alueilla sekä aloilla, myös kasvussa, kehityksessä ja viennissä.

Kirjoitin aiemmin Vasenvoimassa, että

”Mielestäni kulttuuri kuuluu kaikille ja sitä on tarjottava kaiken ikäisille kansalaisille yhdenvertaisuusperiaatteiden mukaisesti. Olen sitä mieltä, että kulttuurin hyvinvointiulottuvuudet tulee tunnistaa laaja-alaisesti. Myös kulttuurin rahoitusta tulee lisätä ja kulttuurialan toimijoiden ansioturvaa ja asemaa vahvistaa.”

Tämä ei nyt toteudu Orpon valmiiksi vahvoista välittävässä Suomessa. Olen huolissani kulttuurin ja kulttuurityöläisen asemasta, mutta ennen kaikkea kansalaisten hyvinvoinnista – talouskasvun edellytyksistä.

Tule mukaan taistelemaan Orpon eriarvoistavaa politiikkaa vastaan!

Sanna Nylander

Kulttuurituottajaopiskelija (AMK)

Vasemmistoliiton kulttuuripoliittisen työryhmän jäsen

Rauma