Polttaa ja kirvelee kuin nokkonen

Anna Kontula on jo vuosien ajan puhunut ja kirjoittanut paljon lähestyvästä ekokatastrofista. Kaikki eivät ole halunneet sitä kuulla.

”Tilanne on tällä hetkellä hyvin huono.”

”Kaikki kuviteltavissa olevat polut johtavat joka tapauksessa valtavaan historialliseen murrokseen. Puhutaan aikakauden vaihtumisesta, joka on kohta ovella joko sitä kautta, että me ryhdytään kaikkiin mahdollisiin toimiin ja ne itsessään muuttavat yhteiskuntia merkittävällä tavalla, tai sitten me emme ryhdy ja luonto iskee takaisin ja me siirrymme toiseen aikaan erilaisten toisiaan seuraavien katastrofien kautta.”

Puheenvuoro eduskunnassa 27.5.2026

Anna Kontulan mielestä tilannetta ei helpota, että kansantaloudet priorisoivat talouskasvun.

”Tällä hetkellä se näyttää olevan erittäin epärealistinen polku suhteessa niihin toimiin ja niihin tulevaisuuskuviin, joissa ekokatastrofi otetaan tutkimuksen valossa huomioon.” 

(Pääkirjoitus jatkuu kuvan jälkeen.)

Anna Kontulalta on perätty toivoa, mutta hän ei ole voinut sitä luvata, koska ei sitä ole nähnyt. Hän kertoo kuitenkin tulleensa ajatelleeksi, että oikeastaan kaiken inhimillisen toiminnan takana on toivo.

”Ihminen toimii vain, koska hänellä on toivoa.”

Niin Anna Kontula sitten eduskunnan täysistunnossa kertoi kansanedustajatovereilleen silmuista, jotka puissa ja pensaissa muodostuvat, ja odottavat kylmän ja pimeän talven ajan uutta kevättä.

”Ne silmut ovat siellä ja ne odottavat, ja kun keväällä aurinko taas alkaa paistaa, niin ei mene kuin päivä tai kaksi, niin meillä on koko luonto vihreänä.” 

Hän kertoo halunneensa jakaa tämän oman oivalluksensa siksi, että

Meidän ajassa sellaista realistista toivoa, joka ei perustu itsensä pettämiseen tai silmien sulkemiseen, jaetaan verraten vähän. 

Vaikka vierastaisi Anna Kontulan tapaa puhua vaikeista asioista suoraan ja kaunistelematta, on helppo jakaa ajatus näkymättömissä orastavasta toivosta.

”Me seistään tällä hetkellä sen vanhan yhteiskunnan viimeisissä päivissä, ja me ei vielä nähdä, mitä sieltä on tulossa, ja koska me ei sinne kunnolla nähdä, me ei myöskään pystytä kuvittelemaan, mitä kaikkea hyvää ja kaunista se ehkä tuo tullessaan — niin kuin ne silmut, joita marraskuussa ei hahmota ja jotka kuitenkin siellä ovat.”

Anna Kontulan mukaan historia opettaa, että aina kun on eletty isoa yhteiskunnallista murrosta, se on tuonut ihmiskunnalle sekä hyviä että huonoja asioita.

Niihin hyviin asioihin luottaen Vasenvoima neuvoo laittamaan perunaa maahan viimeistään Kustaan päivänä (6.6.), vaikka omenapuu saattaisi tulla ensimmäisenä mieleen.

Susanne Ekroth
Vastaava toimittaja

Siemenperunat istutetaan toukokuussa ja kesäkuun ensimmäisellä viikolla (Kustaan päivä). Perunasta kasvaa monipuolista ruokaa hyviin ja huonoihin aikoihin.

Jaa artikkeli