Satu Pessi: Onko ihminen luomakunnan jalokivi vai tekoälyllä pilattu apina?

Eurajokelaisen kolumnistimme aiheena on rasismi ja ihmisen kyky muuttaa käyttäytymistään.

– Some täyttyy julkaisuista, joissa toivotellaan hyvää rasisminvastaista viikkoa.

– Toivotuksia tulee jopa sellaisilta tahoilta, jotka käyttävät pääosan vuodesta toteuttaen rasismia vahvistavien asenteiden ylläpitämistä.

Haluaisin ottaa kovasti kantaa rasismikeskusteluun, mutta pala kiristää kurkkuani. Olen valkoihoinen ja syntyperäinen suomalainen. Minulla ei ole henkilökohtaista kokemuspohjaa rasismista.

Olen nähnyt sitä tapahtuvan, olen yrittänyt parhaani mukaan puuttua siihen, olen myös ollut tiedostamattani osa ongelmaa ja tiedostettuani asian, pyrkinyt muuttamaan toimintaani, siten etten osaltani edistäisi rasismia.

Olen milleniaali, ja nuoruuteni Oulussa rasismi näyttäytyi enimmäkseen kuin huonosti sosiaalistettujen koirien käytöksenä, eli vierauden pelkona.

Se on yksi rasismin ilmentymä ja rakenteellisesti ihan keskeinenkin ongelma, sillä ajan saatossa se poikii karttamisen sijasta rumempia keinoja rasistisien ihmisten käytökselle.

Koulussa meillä kyllä historiantunneilla käsiteltiin rasismia, mutta enimmäkseen siltä osin, miten se liittyi historiaan.

Keskimäärin me pikkuiset oululaismuksut olimme sitä mieltä, että rasismi on väärin.

Muistan hyvin sen ilmeen, kun erästä rinnakkaisluokkalaista poikaa valistettiin opettajan toimesta välitunnilla pojan usein viljelemästään n-sanasta ja kiellettiin käyttämästä.

Toisin kuin somepalstojen öyhöillä, pienellä pojalla silmät laajenivat, suu meni mutruun, kun opettaja luetteli jokseenkin lapsille soveltuvasti mitä pahaa on rasismissa. Poika vannoi kautta kiven ja kannon, ettei kyseistä sanaa enää ikinä käyttäisi. Hän oli vain kuullut sanan, eikä tiennyt sen tarkemmin, mistä on kyse.

Voiko aikuinen ihminen oppia huomioimaan toiset ihmiset puheissaan ja teoissaan? Mikäli somea ja iltapäivälehtien kommenttikenttiä koskaan erehtyy katsomaan, tuntuu toivottomalta edes haaveilla.

Jos lasten lautapelin nimen vaihtaminen aiheuttaa helvetinmoisen hermoromahduksen isolla joukolla keski-ikäisistä ihmisistä, voisi kysyä, olemmeko me luomakunnan timantti vai tekoälyllä pilattu apina?

Ihminen on keksinyt monimutkaisen kompleksin, jota kutsumme yhteiskunnaksi. Olemme lentäneet kuuhun, keksineet sähkön ja sen tuomat lukuisat laitteet, kaivaneet planeetastamme lähes kaiken irti lähtevän palvelemaan keksimäämme yhteiskuntaa ja luoneet lukemattomia sosiaalisia konsepteja ympärillemme. Raha on yksi ihmisen keksimä asia, ei luonnonvoima.

Kun kysyy, voiko ihminen yksilö- ja yhteisötasolla lopettaa harjoittamasta rasismia, vetoaa sakein salaliittosakki