Satu Pessi: Pöllönsilmän kiillotuskilpailut

Kolumnistimme kuvaa elävästi tilanteita, joissa kaikkia ei voi miellyttää:

– Tunnet varmasti sanonnan: ”Kun toiselle kumartaa, toiselle pyllistää”, hän kirjoittaa.

– Tämänhetkisessä maailmantilanteessa on vaivaannuttavaa seurata, miten valtion johto yrittää arpoa, mikä joukkue voittaa.

Jokaiselle meistä tapahtuu arjessa varmasti tilanteita, joissa hyvistä aikeistamme huolimatta aiheutamme jollekin osapuolelle pettymyksen, oli kyse sitten luottamuksesta, tunteista tai vaikkapa taloudellisista kuvioista.

Joskus tällaiset tilanteet ilmenevät vasta vuosien päästä yllättävän massiivissa mittakaavoissa ja ihmettelemme, miten näin nyt kävikin, vaikka yritin vain luovia elämässä parhaani mukaan.

Joskus myös paljastuu, ettei kumarruksen kohteella ollut alun pitäenkään puhtaat jauhot pussissaan ja pyllistit sille lojaalille henkilölle, joka yritti asiasta sinua varoittaa.

Yleensä arjessa tällaiset tilanteet koskevat vain osallisia henkilöitä tai pientä yhteisöä aiheen ympärillä. Kun puhutaan ulkopolitiikasta, tällaiset koskevat helposti useiden valtioiden kansalaisia.

Suoraselkäisyys ja rehtiys ovat olleet suomalaisuutta kuvailevia sanoja, joita ulkomaalaiset saattavat mielikuvissaan jopa proosallisesti romantisoida mielessään hyvin pitkälle: suomalainen ei paljon turhia puhu, vaan tekee.

Suomalainen ei valehtele, koska se vaatisi puhumista, eikä se tekemiseltään ehtisikään. Suomalainen on lähellä luontoa ja kuitenkin urbaani edistyksen edelläkävijä, joka puhuu vähintään kahta, yleensä jopa kolmea kieltä.

Suomalaisista ei välttämättä muualla maailmassa piirry mielikuva kieli ruskeana mielistelevästä oman edun tavoittelijasta, vaikka historiankirjoista löytyykin esimerkkejä, joissa niinkin olemme toimineet.

Tämänhetkisessä maailmantilanteessa on vaivaannuttavaa seurata, miten valtion johto yrittää arpoa, mikä joukkue voittaa, ja kenen pöllönsilmää kannattaisi nyt putsata. Siinä leikissä ei tunnu haittaavan fasismi, kansanmurha eikä demokratian tuhokaan.

Jos hylkäämme kansakuntana ne tärkeimmät elämänarvot, kuten ihmisoikeudet, tasa-arvon ja ympäristöarvot, vain ollaksemme ”voittajien” puolella, saatamme lopulta huomata ettemme päätyneetkään hyviksien leiriin.

Siinä voi sitten kollektiivisesti kansakuntana nuolla haavojaan lähemmäs sata vuotta ennen seuraavaa matsia, kuten on käynyt Euroopan historiassa ennenkin.

Kirjoittaja on eurajokelainen kunnanvaltuutettu.

Jaa artikkeli