Harri Pikkarainen: Velkajarru – jarru toivolle?

– Oikeisto on onnistunut toistaessaan kyllästymiseen saakka, että olemme konkurssissa, ja ainoa pelastus on hyvinvointivaltion purkaminen. Ovat kieltämättä olleet taitavia toistaessaan tuota epäpyhää mantraa.

Jopa vihreät ja SDP suostuivat hyväksymään tuon oikeiston paradigman eli ainoan hyväksyttävän totuuden siitä, että velka tuhoaa meidät, ellei tehdä niin kuin he sanovat.

Se, että liitytään omien arvojen ja tavoitteiden vastaiseen rintamaan, ei ole yhteistyötä tai asioihin vaikuttamista. Mikäli liityt koulukiusaajien porukkaan ja saat heidät kiusaamaan hieman vähemmän, ei muuta sitä, että olet koulukiusaajien porukassa. Ei. vaikka miten selittäisi.

Faktapohjaa velkapaniikille ei ole, ja kuten olemme huomanneet, rahaa löytyy kyllä esimerkiksi verohelpotuksiin ja sotateollisuuteen.

Kyse on kuitenkin aina loppujen lopuksi arvovalinnoista. Asia verhotaan harhaanjohtaviin termeihin, kuten ”vastuullisuus”, ”sopeutus” ja ”tasapainotus”, vaikka puhutaan hyvinvointivaltiosta leikkaamisesta. Asia esitetään kuin se olisi absoluuttinen pakko. Vaihtoehdottomuus huutaa kaikesta.

Pari viimeisintä vuotta tehty politiikka osoittaa, että ostovoiman heikentäminen laskusuhdanteen aikana ja mustan tulevaisuuden maalaaminen on myrkkyä taloudelle, yrityksille, toimeliaisuudelle, sijoituksille ja ennen kaikkea – tulevaisuudenuskolle.

Ihmiset tarvitsevat toivoa.

Naomi Kleinin sokkidoktriini määrittelee, että radikaalit, markkinaliberaalit uudistukset viedään läpi tekemällä niistä akuutteja ja pahenevia. Ei kai kukaan näin toimisi?

Olemmeko ongelmissa?

Tällä hetkellä valtion velka on noin 185 miljardia euroa. Valtion budjetti on noin 88 miljardia. Suomen Pankin taseessa oli 2024 lopussa 82 miljardin edestä rahapoliittisten ostojen kautta hankittuja velkakirjoja, joista suurin osa on Suomen valtion liikkeeseen laskemia velkakirjoja. Julkisesta velasta jopa 44 prosenttia on velkaa itsellemme.

2022 alettiin laskea myös Valtion asuntotukirahaston korkotukilainat (eli yksityisiä asuntolainoja) julkiseen velkaan, toisin kuin Ruotsissa. Aiemmin myös eläkerahastojen ylijäämä vähensi velan määrään – ei enää.

Nykyään tilapäiset menot on laskettu pysyviksi alijäämän lähteiksi, esim. Ukrainan tukeminen ja hävittäjähankinnat, jotka ovat omiaan lisäämään alijäämän laskennallista määrää.

Salaliittoteoreetikko voisi väittää, että tilanteen halutaan näyttävän pahemmalta kuin aiemmin.

Jatkavasti meitä pelotellaan EU:n liiallisen alijäämän menettelyllä, johon yksikään jäsenvaltio ei ole joutunut. Tuntuu, että tuo on ainoa sitoumus, jota valtiomme tarvitsee noudattaa, ei esimerkiksi EU:n sosiaalista peruskirjaa tai kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia.

Mitä velkajarru sanoo?

Asetetaan rahoitusasematavoite neljäksi ja kahdeksaksi vuodeksi. Tämä käytännössä tarkoittaa, mihin julkisen sektorin alijäämään tavoitellaan vaalikauden lopulla. Tavoite asetetaan jopa vuoteen 2038 asti. Tietämättä, mitä maailmassa tai maailmantaloudessa tapahtuu.

On ollut puhetta, että eduskunnan kädet olisivat sidotut tai että valtiovarainministeriö määrittäisi finanssipolitiikan eduskunnan puolesta. Valtiovarainministeriölle ei tosiaan soisi lisää valtaa.

On päätetty, että parlamentaarinen ryhmä määrittää ennen eduskuntavaaleja tavoitteen valtion palveluiden leikkaamiseksi tai verojen korottamiseksi.

Tämä on demokratian kannalta hieman epäilyttävää. Kyseinen sopimus on vain sopimus nykyisten puolueiden nykyjohdon välillä. Ei sillä pysty perustuslakia ohittamaan.

Perustuslain 82 § toteaa: ”Valtion lainanoton tulee perustua eduskunnan suostumukseen, josta ilmenee uuden lainanoton tai valtionvelan enimmäismäärä. Valtiontakaus ja valtiontakuu voidaan antaa eduskunnan suostumuksen nojalla.”

Eli antoi valtioneuvosto tai valtiovarainministeriö mitä ohjeita tahansa, niin eduskunta päättää.

Kansan valitsemien edustajien käsiä ei voi sitoa.

Demokratian ongelmana näen sen, että on esitetty velkajarrulle olleen lähes 95 prosentin kannatus. Sehän ei pidä mitenkään paikkaansa. Se, että enemmistö nykyisistä eduskuntapuolueista on mukana, ei tarkoita edes sitä, että kaikki niiden kansanedustajat olisivat mukana, saati näiden puolueiden jäsenet.

Ja lienee varsin selvää, että vielä pienempi osa kansalaisista on sen takana, että hyvinvointivaltio puretaan – maksoi mitä maksoi.

Mitä tämä muutos voi tarkoittaa käytännössä?

Parlamentaarisessa ryhmässä on sovittu (ilman Vasemmistoliiton suostumusta), että valtion velkasuhdetta BKT:seen nähden vähennetään 0,75 prosenttia vuodessa. Tämä tarkoittaisi noin 5,5 miljardia vuodessa nykyisellä velalla. On hyvin ongelmallista, mikäli laskusuhdanne jatkuu edelleen tai tulee uudelleen.

Koska tänä vuonna alijäämä on 12 miljardia, niin vähennys olisi nykytilaan verrattuna 17,5 miljardia budjetista ensimmäisenä vuonna. Tämä kertoo ehkäpä nykyisen suunnitelman mittasuhteista matalasuhdanteessa.

Onko joku sitä mieltä, että valtion tekemät leikkaukset ovat olleet pieniä viime aikoina?

Mitä muuta tapahtuisi? Valtiolla on tehtäviä kansalaisilleen. Tulevaisuuden investoinnit tehdään lainarahalla – sekä yksityishenkilöiden että valtioiden. Entäpä liikkumatila suhdanteissa? Ainoastaan sotateollisuudelle piikki on auki.

• 2022 Suomen puolustusbudjetti oli 4 mrd euroa.
• Vuonna 2025 jo 6,5 mrd euroa.

Mikäli tavoitellaan luvattua 5 prosenttia BKT:sta, niin kulut olisivat noin 14 mrd euroa. Eli kuluja tulisi 10 mrd euroa lisää. Vain hyvin naiivi ihminen ajattelisi, ettei se olisi jostain muusta yhteiskunnan toiminnasta pois.

Kasvavat sotateollisuuden menot yhdistettynä valtion menojen leikkauksiin on sopimaton yhtälö.

Tätäkö on nyt se paljon puhuttu ”vastuullinen” talouspolitiikka? Lisätään sotakuluja 10 mrd samalla, kun tarkoitus on leikata valtion kuluja vähintään saman verran tai todennäköisesti enemmän? Vertailuksi sanottakoon, että valtion rahoitus hyvinvointialueille on vuonna 2026 noin 23 miljardia euroa. Lopetammeko sote-palvelut ja lyhennämmekö lainoja?

On aivan höpöpuhetta, että ”sopeutus” olisi vaalikaudella noin 10 miljardia. Me puhumme hyvin nopeasta hyvinvointiyhteiskunnan alasajosta.

Koska sotahankinnat tuntuvat olevan erityisessä suojeluksessa, niin se tarkoittaisi hyvin suuria leikkauksia paitsi hyvinvointialueiden rahoitukseen, niin kuntien valtionosuuksiin ja sitä kautta muun muassa koulutukseen. Siirtyisimme kohti ultraliberalistista yhteiskuntaa, jossa valtion tehtävänä on vain väkivaltaorganisaationa toimiminen.

Kirjoittaja on lahtelainen vasemmistopoliitikko, päivystyksen ylilääkäri ja ehdolla vasemmistoliiton varapuheenjohtajaksi

Jaa artikkeli