Teemu Laulajainen: Tunnistammeko tämän maailman sankarit?

– Elokuvissa voi nauttia jännityksestä tai romantiikasta taitavasti näyteltyjen päähenkilöiden välityksellä.

Voi turvallisesti tuntea tunteita, joita ei muuten tunne. Itkeä tirauttaa, kun kukaan ei näe ja kokea katharsista eli moraalista puhdistautumista, joka menee kuitenkin nopeasti ohi.

Maailmalla varsinkin sankarielokuvat vetävät puoleensa: on nautinnollista, kun lopussa paha saa palkkansa ja onneton onnensa. Mutta tosielämä ei toimi niin.

Tosielämässä yksi raiskausmurhaaja saadaan tuomiolle helpommin kuin tuhansien viattomien vauvojen, lasten, tyttöjen, poikien, äitien, miesten ja naisten teurastamista harjoittaneet johtajat. Ei.

Heillä on puvut ja poliittiset maneerit; heillä on tuonnin ja viennin YYA-sopimukset muun maailman kanssa. Heillä on valehteleva media ja salassapitovelvollisuudet.

• Sudanin nälänhätä ja sisällissota on ajanut 13 miljoonaa ihmistä kodeistaan, yli satatuhatta on tapettu väkivallalla ja puoli miljoonaa lasta ruuan puutteella.
• Kiina jatkaa uiguurien alistamista,
• Putin ukrainan moukarointia ja
• Netanjahu palestiinalaisten kansanmurhaa.

Missä ovat sankarit?

Jos näet lapsen jäävän auton alle, yrität pelastaa hänet. Toimit intuitiivisesti oikein. Mutta ketkä voivat pelastaa Sudanin tai Palestiinan luurangoiksi kuihtuvat lapset? Poliitikot! Johtajat! Yrityspamput! Puolustusvoimat!

Tekevätkö he niin? Eivät.

Omasta edusta luopuminen on liian vaikeaa, jotta toisen ihmisen henki säästyisi. Kokonaiset valtiot ovat laumasieluja ilman omaa arvostelukykyä. Odotetaan muiden toimivan ensin ja näin annetaan hiljainen hyväksyntä pahuudelle.

Tarvitaan nuori opiskelijatyttö Ruotsista näyttämään johtajille miten kuuluu toimia.

Maailman sivu muutostentekijät ovat nousseet tavallisen kansan riveistä, sisällään vahva tunne siitä mikä on oikein. Se ei ole politiikkaa, se on itsekkyyden tuolle puolen kohonnut taju ihmisarvosta ja vastuusta, joka on kannettava ollakseen ihminen.

Millainen ihminen se sellainen on, joka ei suojele kaltaisiaan nälältä, väkivallalta, kriiseiltä ja taudeilta?

Greta Thunberg astuu tinkimättömällä oikeudentajullaan ja siitä kumpuavalla rohkeudellaan samalle maaperälle kuin Mahatma Gandhi, Martin Luther King Jr. ja Aleksei Navalnyi niistä kaikista muista sankareista puhumattakaan, jotka oman henkensä uhalla ovat nousseet väkivaltaa ja sortoa vastaan.

Ilman heitä ei olisi meitä. Meillä ei olisi

• naisten äänioikeutta,
• koulutusta,
• tasa-arvoa,
• demokratiaa

eikä luultavasti koko länsimaista hyvinvointia, elleivät poikkeusyksilöt olisi nousseet vallanpitäjiä vastaan.

Silti jotkut meistä katsovat oikeudekseen pilkata näitä poikkeuksellisia ihmisiä. Ei riitä, etteivät he itse tee elettäkään paremman maailman puolesta, vaan heidän täytyy vähätellä heitä, jotka edes yrittävät. Toivovat jopa kuolemaa.

Ymmärtäisivät olla edes hiljaa.

Aktivistien laiva Madleen on avustusjärjestö Freedom Flotilla Coalitionin alainen. Järjestö on vuosia yrittänyt saada apua Gazaan. Vapaaehtoisia on jopa tapettu Israelin toimesta.

Kun yksinäinen pieni vene seilaa merillä, joilla väkivallan uhka on lähellä, laajamittainen sosiaalisen median julkisuus toimii henkivakuutuksena.

Maailmanlaajuisen tuomitsemisen pelossa edes Israel ei uskaltaisi räjäyttää laivaa, jolla nuori kuuluisa opiskelijanainen Thunberg ja europarlamentaarikko Rima Hassan seilaavat.

Oli kuitenkin epävarmaa kunnioittaisiko kansanmurhaa suorittava valtio tätä(kään).

Kuka meistä voisi kuvitella itsensä samaan tilanteeseen? Kenellä meistä oikeudenmukaisuuden tunto olisi niin voimakas, että lähtee matkalle, jonka lopputuloksesta ei ole varmuutta? Harva.

Minä en uskaltaisi. Samalla kun en pysty käsittämään heidän rohkeuttaan, ymmärrän, että kun omatunto on voimallisesti käskenyt, heillä ei ole ollut mahdollisuutta toimia toisin. Sitä on toteltava ollakseen kadottamatta itseään.

Oheisissa kuvissa on pieni ote siitä kannustuksesta, joita nämä maailmanlaajuisesti liian kehnosti tunnustetut sankarit ovat saaneet osakseen.

Syvä kumarrukseni niin heille kuin ihan arjen elämässä paremman maailman edestä toimiville sankareille.

Kirjoittaja on raumalainen vasemmistoaktiivi ja valokuvaaja