Tuomo Grundström: Gaudeamus!

– He ovat täyttäneet 18 vuotta ja useimmat ehtineet käydä peruskoulun jälkeen lukion tai ammattiopiston loppuun tai lähes loppuun; jos se toisen asteen koulu ei ole ehtinyt tutkintoon asti, oppivelvollisuuslaki takaa maksuttoman opiskelun ja opiskeluaineiston sekä -välineet siihen asti, kun opiskelija täyttää 20 vuotta.

Näin oppivelvollisuus takaa tasa-arvoisen opiskelupolun kaikille lapsille ja nuorille.

Oppivelvollisuuden pidentäminen oli pitkään ollut vasemmiston keskeinen tavoite. Sen toteutti vuonna 2020 viiden puolueen hallitus, laki 1214/2020.

Oikeisto vastusti sitä ja arvostelee vieläkin, yhtä raivokkaasti ja samoin perusteluin kuin peruskoulua yli viisikymmentä vuotta aiemmin. ”Ei kaikilta eikä varsinkaan kaikille voi suoda samaa, ja maksaakin…”

– Oikeisto ei tunnusta ajatusta, että oppivelvollisuus on ennen kaikkea meidän yhteinen velvollisuutemme antaa kaikille yhtäläiset mahdollisuudet, myös käytännössä.

Vaan nyt siis riemu rintaan, gaudeamus.

Tuplakvartetti esittää meille kaksi ensimmäistä säkeistöä, tekstinä löysin kaikki perinteiset viisi Christian Wilhelm Kindlebenin versiosta vuodelta 1781.

Gaudeamus igitur,
iuvenes dum sumus
gaudeamus igitur,
iuvenes dum sumus!
Post iucundam iuventutem,
post molestam senectutem
nos habebit humus,
nos habebit humus.

Iloitkaamme siis / ollessamme nuoria. / Ihanan nuoruuden, / vaikean vanhuuden jälkeen / maa ottaa meidät helmaansa.

– Huomaa, että laulun otsikkona käytetään usein myös ”De brevitate vitae”, elämän lyhykäisyydestä:

Vita nostra brevis est,
brevi finietur
vita nostra brevis est,
brevi finietur
venit mors velociter,
rapit nos atrociter,
nemini parcetur,
nemini parcetur.

Elämämme on lyhyt, / päättyy lyhyeen. / Kuolema tulee kiiruusti, / kauhistaen vie meidät / ketään säästämättä.

– Mutta ensin on paljon hyvää:

Vivat Academia,
vivant professores,
vivat Academia,
vivant professores,
vivat membrum quodlibet,
vivant membra quaelibet,
semper sint in flore,
semper sint in flore!

Eläköön akatemia, / eläkööt opettajat, / eläkööt kaikki osalliset, /aina kukoistakoot!

– Ja yhteiset asiat:

Vivat et res publica,
et qui illam regit,
vivat et res publica,
et qui illam regit,
vivat nostra civitas,
maecenatum caritas,
quae nos hic protegit
quae nos hic protegit.

Eläköön yhteiskunta / ja sen esivalta, / eläköön omat yhteisömme, / suosijoittemme tuki, / joka meitä suojelee.

– Ja kaikuna 1700-luvulta ylistys naiselle, joka siihen aikaan (ei enää, kiitos ja ylistys) joutui vain seuraamaan  sivusta ja tukemaan takaa koulua (muutenhan se olisi kaatunut):

Vivant omnes virgines,
faciles, formosae,
vivant omnes virgines,
faciles, formosae,
vivant et mulieres,
tenerae, amabiles,
bonae, laboriosae,
bonae, laboriosae!

Eläköön neitoset, / sirot ja sievät, / eläköön emännät, / hellät ja rakastettavat, / hyvät ja työteliäät!

– Nykyisin sanomme näin kaikki toisistamme, erottelematta. Gaudeamus!

Kirjoittaja on raumalainen eläkkeellä oleva erityisopettaja, vasemmistoaktiivi ja kirkkovaltuutettu