Missä kuultiin parhaat vappupuheet?

Jouni Jussinniemi kertoi vappupuheessaan tammikuun kihlauksesta, joka vuonna 1940 yhteiskunnan ollessa varsin tiukassa tilanteessa aloitti sopimisen kulttuurin työmarkkinaosapuolten välillä.

Suomen tilanne ei onneksi ole nyt samalla tavalla vaikea, mutta hallituksen mielestä tarpeeksi vaikea, että historiallisia ratkaisuja tarvitaan. Ne vain ovat täysin päinvastaisia vaikutuksiltaan.

– Sopimusyhteiskunnan periaatteet heitetään roskapönttöön EK:n, Suomen Yrittäjien ja Keskuskauppakamarin johdon hurratessa, kun nyt saadaan tosissaan ottaa kaikki irti työläisen persnahasta viimeiseen hikipisaraan.

Jouni Jussinniemen mielestä suomalainen sopimusyhteiskunta on murenemassa, koska Orpo, Purra ja Satonen kuuntelevat vain yhtä osapuolta.

Edellisen sukupolven Teollisuusliiton mies, entinen kansanedustajamme Jari Myllykoski puhui vappuna Harjavallassa.

– Juuri nyt meidän on pohdittava yhteiskuntamme nykytilaa ja sitä, miten porvarihallitus vaikuttaa arkeemme. Monet meistä kohtaavat haasteita, joita ei voi sivuuttaa olankohautuksella tyytyen hallituksen hokemaan: kun on pakko.

– Hallituksen toimet kurittavat palkansaajia, opiskelijoita, lapsiperheitä, eläkeläisiä ja vähävaraisia.

Jari Myllykoski muistutti, kuinka 1930-luvulla Lapuan liike harjoitti muilutuksia ja kyydityksiä.

– Nyt porvarihallitus muiluttaa meitä ihmisiä ja hyvinvointiyhteiskuntaa taloudellisesti ja henkisesti lakimuutoksillaan.

Jari Myllykoski

Hän nosti esille paikallisen sopimisen, jota ollaan siirtämässä järjestäytymättömälle kentälle. Paikallisen sopimisen uskotaan olevan ratkaisu työllistämiseen ja lisäävän tuottavuutta. Todellisuudessa se tulee johtamaan lisääntyvään yksipuoliseen sanomiseen ja työntekijöiden oikeuksien heikentymiseen.

– On härskiä ajatella, että työntekijöitä voitaisiin painostaa työskentelemään alle työehtosopimusten tavoitteena yrityksen voiton maksimointi.

Jari Myllykosken mielestä hallitus näyttää unohtaneen myötätunnon merkityksen.

– Aivan kuin sosiaaliturva tarkoittaisi sosialismia, jota oikeistolaisuus ei voi missään nimessä hyväksyä.

Vaikeuksissa kamppaileville yksilöille sysätään vastuuta vihjaten, että oma vika ja vaaditaan selviytymään omillaan.

– Meidän on seisottava yhdessä näitä epäoikeudenmukaisuuksia vastaan ja vaadittava muutosta. 

Jari Myllykoski

Raumalaisvaltuutetuilta hautapuheet Huittisissa ja Raumalla

Huittisten työväenjärjestöjen yhteisessä vapputilaisuudessa puhui tällä kertaa raumalainen kaupunginvaltuutettu Lotta Hatakka (vas.) Hän korosti toivon ja toiveikkuuden merkitystä vallitsevassa tilanteessa.

– Miten me työväen puolella olevat voisimme rakentaa tätä maata ja yhteiskuntaa niin, että emme itse lisää viholliskuvia emmekä revi rikki sitä rauhaa, joka sotien jälkeen on vaivalla rakennettu, puolustaen samalla sinnikkäästi työväen asemaa ja työelämän ulkopuolella olevien oikeutta hyvään elämään? Nyt tarvitaan toiveikkuutta ja parempaan luottamisen taitoa.

– Niinä hetkinä, kun yhteiskunnan jakolinjat jyrkkenevät ja vihainen kyräily valtaa alaa, on tärkeää pystyä pitämään yllä toivoa paremmasta.

Lotta Hatakka

Myös Raumalla vapun juhlallisuudet ovat jo pitkään olleet työväenjärjestöjen yhteisiä.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtaja Susanna Ruponen toi puheessaan esille kiitollisuuden vuonna 1918 taistelemaan nousseille:

– Viimeiseen asti heillä oli vahva usko paremmasta tulevaisuudesta: oikeudenmukaisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan, vapauden, ja ihmisarvon toteutumiseen.

– Kansalaissodan taistelijoiden ansiosta meille on säädetty työaika, mahdollisuus lakkoilla, sosiaalivakuutus sekä oppivelvollisuus. Heidän uhrauksensa toivat meille muun muassa sanan-, paino- ja uskonnonvapauden sekä työväestölle äänioikeuden kunnallisvaaleissa.

”Suuri humanitäärinen katastrofi”

Satakunnan vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Susanne Ekroth puhui Eurajoen Irtanteella, jonne Eurajoen työväenjärjestöt perinteisesti kokoontuvat vappuaamuna kunnioittamaan vakaumuksensa puolesta menehtyneitä tovereita.

Hän muistutti puheessaan, että vuoden 1918 tapahtumat ovat Suomen synkintä historiaa. Lähes 40 000 ihmistä menehtyi, heistä noin kolme neljästä oli punaisia.

– Sisällissodan uhreista vain joka neljäs kuoli taisteluissa. Lähes 10 000 punaista teloitettiin, murhattiin tai surmattiin. Myös Eurajoen paasit on pystytetty Kainun suolla ja täällä hautausmaalla teloitettujen muistoksi.

Vankileireillä menehtyi yli 13 000 punaista, heistä satakuntalaisia 2 700.

– Heidän ruumiinsa kätkettiin joukkohautoihin. Heistä vaiettiin, eivätkä heidän omaisensa päässeet tekemään surutyötään.

Susanne Ekroth

Punaorvot ja punalesket lapsineen joutuivat vuosien ajan kärsimään nälkää, osattomuutta ja syrjintää.

Yhteiskunnan eheytyminen vaati paljon järjestelmällistä poliittista rakennustyötä. Kansalaisyhteiskunta on yksi arvokkaimmista saavutuksistamme. Se ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. 

– Nykyinen hallituksemme on mieltynyt uhkailuun, leikkaamiseen ja köyhien kurittamiseen. Sitä vastaan meidän on ankarasti taisteltava, mutta rauhan keinoin.

– Työtä paremman maailman puolesta tarvitaan joka päivä, sillä sodat ja lasten nälkä eivät ole jääneet historiaan. 

Susanne Ekroth