Eekruut: Mistä Minna Canth kirjoittaisi?

Suomalaisen tasa-arvon esitaistelija Minna Canth joutui tekemään useaa työtä aamusta iltaan. Jotain tällaista sinimustahallitus luultavasti kaavailee oman aikamme yksinhuoltajille.

Jos Minna Canth eläisi nykyaikaa, mistä hän kirjoittaisi? Siitä voimme olla varmoja, että hän kirjoittaisi hyvin.

Minna Canth menehtyi 53-vuotiaana saatuaan useammankin sydänkohtauksen. Nykyisen elinajanodotteen mukaan hän olisi kuollut ennen aikojaan. Vuonna 1897 hänen varmasti katsottiin eläneen täyden elämän. Tilastojen mukaan hän oli jo ikääntynyt, ja samaa kertovat valokuvat.

Elämä oli ollut kovaa. Minna Canth jäi 35-vuotiaana leskeksi ja 7 lapsen yksinhuoltajaksi. Nuorin lapsi syntyi vasta isänsä kuoleman jälkeen. Hän ei koskaan valmistunut opettajaksi, sillä opinnot Jyväskylän seminaarissa olivat jääneet kesken.

Minna Canth kirjoitti näytelmiä köyhien ja syrjäytyneiden elämästä, mutta hän itse lapsineen pystyi elämään varsin keskiluokkaista elämää, johon kuului mm. palvelusväkeä.

Ylläpitääkseen perheensä elintasoa Minna Canth joutui kuitenkin tekemään montaa työtä aamusta iltaan. Jotain tällaista sinimustahallitus luultavasti kaavailee nykyisille yksinhuoltajille, tosin ilman palvelijoita.

Minna Canthin kynttilä loimotti molemmista päistä ja keskeltäkin, kun hän ahkerasti tuotti juttuja sanomalehtiin freelance-toimittajana, kirjoitti näytelmiä pääkaupungin teattereille ja piti Kuopiossa pientä siirtomaatavarakauppaa.

Silloin vallinneesta leskiäidin mallista poikkeavana hän sai osakseen paheksuntaa. Ehkä siksi hän kirjoitti:

”Minä vähät välitän siitä, mitä ihmiset sanovat!”
Minna Canth (1844–1897)

Jos oletetaan, että Minna Canthilla olisi nykyaikana ollut parempi terveys, pidempi elämä ja vähemmän toimeentuloon liittyviä huolia, mistä hän olisi kirjoittanut.

Olisiko hän kirjoittanut hyvinvointialueiden toimintaan ja päätöksentekoon liittyvistä pettymyksistä?

Jos olisi, hän olisi tehnyt sen hyvin ja saanut päälleen paljon ansaittua paheksuntaa. Hän olisi asettunut ehdolle vaaleissa ja tullut valituksi.

Minna Canthilla riittäisi aiheita. Lehtikirjoituksissa, blogeissa ja podcasteissa hän varmasti uskaltaisi värikkäästi kuvata, miten

sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelut pitää lopultakin saattaa tukevasti maakunnallisille hartioille.
peruspalveluiden pitää olla kaikkien saatavilla iästä, tulotasosta tai asuinpaikasta riippumatta.
pienilläkin paikkakunnilla pitää säilyttää vastaanottotiloja, vaikka henkilöstö liikkuisikin. Klinikka- ym. autot eivät saa olla tasavertaisesti saavutettavien palvelujen ainoa ratkaisu.
hyvinvointialueille pitää kiireesti antaa verotusoikeus, jolloin tekemiset ja tekemättä jättämiset riippuvat omasta rahapussista.
sote-uudistuksen hengen pitää antaa puhua: terveyttä, turvallisuutta ja hyvinvointia edistetään ja vaalitaan ennalta ehkäisten, varhaisessa vaiheessa puuttuen ja järkevästi tulevaa suunnitellen.
miten hyvinvoiva henkilöstö on hyvinvointialueen arvokkain resurssi, eikä suinkaan se kaikkien uusin sairaalateknologian kone, joka sanoo ”Bing!” tai entistä korkeammat seinät ja katot.

Moni näistä aiheista vois toimia näytelmänä, ja hyvinvointialueen päätöksenteon pohjalta voisi laatia oopperan libreton.

Nykyajan vasemmistolaisille minnacantheille voisi aiheutua paheksuntaa kirjoitetusta kritiikistä, jos se ei kohdistu ainoastaan rahakirstunvartija-ministeri Riikka Purraan (ps.).

Kritiikkiä esittävä vasemmistoaktiivi ei kuitenkaan äänestä seuraavissa vaaleissa keskustan, kristillisten tai Liike Nytin listalta, mutta tavallinen vasemmiston äänestäjä voi hyvinkin näin tehdä, liikkuvat äänestäjät vikuroivat vieläkin enemmän.