Sote on korjattavissa

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ovat ajautumassa hallitsemattomaan kriisiin, koko maassa, ei vain Satakunnassa. Tilanne ei ole toivoton, siihen voidaan vaikuttaa aktiivisella oppositiopolitiikalla.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä esittää yhdeksää konkreettista toimea palveluiden turvaamiseksi. 4.10.2023 julkaistu linjapaperi päättyy sanoihin:

”Vähintä, mitä tässä kriittisessä tilanteessa tulee tehdä, on pidättäytyä rahoituksen leikkaamisesta.”

Tällä hetkellä hyvinvointialueiden alijäämän arvioidaan tänä vuonna olevan yhteensä 1,2 miljardia. Monilla alueilla suunnitellaan leikkauksia, jotka aiheuttaisivat peruuttamatonta vahinkoa suomalaisille sosiaali- ja terveydenhuollon palveluille, erityisesti lähipalveluille. Palveluverkkoesitykset ovat aiheuttaneet kauhua, sillä toimivia raajoja ei pidä leikata.

Vasemmistoliiton ratkaisuehdotukset koskevat sekä valtakunnan tasoa ja hyvinvointialueita. Hallitusohjelman ongelmakohdat saavat ansaitsemansa kritiikin. Linjapaperissa myös selvitetään kattavasti, mistä alijäämä johtuu.

Mitä sitten pitäisi tehdä valtakunnan tasolla?

1. Hyvinvointialueiden alijäämän kattamisvelvoite on pidennettävä vähintään 4 vuoteen

Kaksi vuotta on liian lyhyt aikajänne taloussuunnitteluun sosiaali- ja terveydenhuollon kaltaisella toimialalla. Hyvinvointialueiden alijäämän kattamisvelvoitetta tulisi välittömästi pidentää ainakin samanpituiseksi kuin mitä se on sosiaali- ja terveydenhuollosta aikaisemmin vastanneilla kunnilla, jotta pitkäjänteinen ja vastuullinen talouden suunnittelu olisi mahdollista.

2. Hyvinvointialueiden rahoitusta ei tule leikata

Hallitus tavoittelee 1,4 miljardin euron säästöjä hyvinvointialueilta. Näin aju rahoituksen leikkaus tilanteessa, jossa hyvinvointialueet kamppailevat suurten alijäämien kanssa on mahdoton yhtälö. Se uhkaa sysätä hyvinvointialueet kriisiin. Päinvastoin nyt hallituksen tulee varautua antamaan lisärahoitusta sitä tarvitseville alueille.

3. HVA-indeksiä ja ns. some-mallia (sosiaaliturvamenojen ennustemalli) pitää päivittää vastaamaan hyvinvointialueiden todellisia menoja. Yleisen ansiotasoindeksin sijaan indeksin pitää huomioida sosiaali- ja terveydenhuollon ansiotason muutos. Tämä on tärkeää varsinkin nyt, kun palkat sote-alalla nousevat muita aloja nopeammin.

4. Rajoitukset vuokratyövoiman ja ostopalveluiden käyttöön. Ongelman kuriin saamiseksi tarvitaan valtakunnallista ohjausta, jolla asetetaan enimmäismäärä vuokratyövoiman käytölle. Myös erilaisia kattohintamekanismeja tulee selvittää.

5. Hyvinvointialueille pitää antaa verotusoikeus. Päävastuu sote-palveluiden rahoituksesta pitää jatkossakin olla valtiolla, mutta hyvinvointialueiden oman tulonlähteen varmistamiseksi ja alueellisen demokratian varmistamiseksi pitää pikaisesti ryhtyä toimiin. Ilman verotusoikeutta hyvinvointialueet alistetaan täysin valtiovaraiministeriön ohjauksen armoille, ja suorissa kansanvaaleissa valituilla aluepäättäjillä ei ole todellista päätösvaltaa oman alueensa palvelutuotantoon.

6. Hyvinvointialueiden investointisääntely on osoittautunut jo nyt toimimattomaksi. Lainanottovaltuuksien laskentamallia pitää muuttaa paremmin investointeja mahdollistavaksi.

Mitä pitäisi tehdä hyvinvointialueiden tasolla?

7. Hyvinvointialueet tarvitsevat realistiset talousarviot. On äärimmäisen tärkeää, että hyvinvointialueilla ei tehdä ylimitoitettuja ja hätiköityjä säästöpäätöksiä, joilla luodaan peruuttamatonta haittaa lähipalveluille tai jopa vaarannetaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden toimivuus. Koaska hyvinvointialueiden rahoitus on kokonaan valtion vastuulla, on valtion tehtävä reagoida, jos rahoitus on selvästi alimitoitettu tarpeeseen nähden.

8. Oman palvelutuotannon kasvattaminen. Monissa sosiaalihuollon palveluissa, kuten päihdehuollossa, lastensuojelun sijaishuollossa sekä vanhuspalveluissa, on ulkoa ostetun palvelun osuus jo niin suuri, ettei hyvinvointialueilla ole tosiasiallisia mahdollisuuksia vaikuttaa palveluiden hinnoitteluun. Oman tuotannon kasvattaminen näissä palvelukokonaisuuksissa on keskeinen tapa puuttua menojen kasvuun sekä luoda tasapainoisempi suhde markkinatoimijoihin.

9. Vahva panostus työnantajapolitiikkaan. Vuokratyövoiman käytön väheneminen on välttämätöntä. Kaikilla hyvinvointialueilla on yhteistyössä henkilöstön edustajien kanssa tehtävä selkeät toimintasuunnitelmat siitä, minkälaisilla työnantajatoimilla hyvinvointialueet voivat kasvattaa omaa vetovoimaansa työnantajana vuokratyötä välittäviin yrityksiin nähden.

Vasemmistoliitto muistuttaa myös, etteivät hallitusohjelman keskeiset linjaukset millään tavalla vastaa ongelmiin, joiden kanssa hyvinvointialueilla tällä hetkellä kamppaillaan.

Yksityisen hoidon Kela-korvausten nosto.

Hallitus on käyttämässä 335 miljoonaa yksityisen hoidon Kela-korvausten nostoon kertaluontoisella rahoituksella hallituskauden aikana. Se on erityisen huolestuttavaa, koska hallitus tällä toimenpiteellä sitoo henkilöstöä entistä vahvemmin yksityiseen terveydenhuoltoon, kun pula lääkäreistä ja muusta ammattihenkilöstöstä on suuri julkisen terveydenhuollon puolella.

Yksityisten palveluiden osuuden kasvattaminen.

Mikäli hallituksen tavoitteena todellakin on soten menokehityksen hillitseminen, pitäisi pikaisesti valmistella toimia, joilla valtakunnallisesti rajoitetaan vuokratyövoiman ja ostopalveluiden käyttöä niiden lisäämisen asemesta.

Hyvinvointialueiden rahoituksen leikkaaminen.

Hallituksen aikomuksena on vähentää hyvinvointialueiden valtiolta saamaa rahoitusta 1,4 miljardilla eurolla vuoteen 2027 mennessä ja yhteensä 3 miljardilla eurolla vuoteen 2031 mennessä. Lisäksi hallitus aikoo heikentää rahoituksen jälkikäteistarkistusta laskemalla sitä portaittain vain 70-prosenttiseksi vuoteen 2029. Hallitus on myös linjannut, että se ei ota käyttöön hyvinvointialueiden verotusoikeutta eikä käynnistä mitään siihen liittyviä selvityksiä. Lisäksi hallitus ei aio myöntää lainsäädännöstä poikkeavia erityisrahoituksia normaalioloissa.

Hallitusohjelman kirjauksista huolimatta hallituksella on oltava valmius turvata hyvinvointialueiden mahdollisuudet järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut tarvittaessa lisärahoituksella. Vähintä, mitä tässä kriittisessä tilanteessa tulee tehdä, on pidättäytyä rahoituksen leikkaamisesta.

Satakunnan hyvinvointialueen näkökulmasta, vahvasti vasemmistolaisesta näkökulmasta, periksi ei anneta.

Sote on korjattavissa, ja se saadaan kuntoon.

Perustuslain takaamat sosiaali- ja terveyspalvelut pitää jatkossakin turvata kaikille, ei harvoille. Ylen tuoreimmassa kannatusmittauksissa vasemmistoliitolle mitattiin jo 9,8 prosentin kannatus. Siitä on hyvä jatkaa.

Susanne Ekroth

Vastaava toimittaja