• Pääkirjoitus

Haluatko presidentiksi?

Presidentinvaalikampanja ei ole tositelevisioleikki, jonne lähdetään pitämään hauskaa. Jos vasemmistoliitto asettaa oman ehdokkaan, raskaaseen ja kalliiseen kisaan on lähdettävä tosissaan.

Vasemmistonuoret on jo vuosien ajan esittänyt presidentti-instituution lakkauttamista demokratiaa heikentävänä. Vasemmistolainen tasavallan presidentti voisi toimia demokratian puolesta.
Vaalipäivä on 28. tammikuuta 2024. Kello käy.

Kahden kauden Sauli Niinistön jälkeen ehdokasasettelu on kukkinut runsaana. Syksyn aikana uusia ehdokkuuksia nousee varmasti kuin sieniä sateella. Mukana on jo sekä perinteisten puolueiden että uusien pienpuolueiden ehdokkaita.

Kannattajakorttien keruuta on tehty kaduilla ja kesätapahtumissa, sillä valitsijayhdistysten ehdokkaat tarvitsevat taakseen vähintään 20 000 kannattajan kokoisen kansalaisliikkeen.

Se tuntuu olevan haastava tehtävä, sillä kannatusta ei voi klikata netissä, vaan kansalaisten pitää vanhanaikaisesti kirjoittaa kannatusaikeensa kortille. Valitsijayhdistyksen kautta toimimalla toivotaan kannatusta yli puoluerajojen.

Jussi Halla-aho (ps.) kertoi pitävänsä tätä menettelyä puoluekytkösten häivyttämisyrityksenä. Hän aikoo urakoida samanaikaisesti oman puolueensa presidenttiehdokkaana ja eduskunnan puhemiehenä.

– En tietenkään esiinny presidenttiehdokkaana toimittaessani puhemiehen velvollisuuksia, hän lupasi Helsingin Sanomien haastattelussa.

Vuoden 2000 presidentinvaalissa puhemiesehdokas, Riikka Uosukainen (kok.), jäi kolmannelle sijalle. Kokoomuksen ehdokkaaksi on tällä kertaa tarjolla muun muassa Antti Häkkänen, mutta valinta on auki.

Keskusta päättänee syyskuussa, lähteekö se Olli Rehnin taakse. Vasemmistopuolueet nimeävät mahdolliset omat ehdokkaansa myöhemmin syksyllä.

Demarit ovat toistaiseksi olleet hyvin hiljaa, mutta vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson ilmoitti harkitsevansa ehdokkuutta. STT:lle hän luetteli myös muita mahdollisia ehdokkaita: Jussi Saramo, Silvia Modig, Merja Kyllönen ja Paavo Arhinmäki. 

Jussi Saramo kommentoi uutista tuoreeltaan Kansan Uutisissa.

– Haluaisin tehdä hänelle täysillä vaalityötä. Uskon, että Li saisi parhaiten läpi puolueen linjan, jolle uskon löytyvän kansan enemmistön suuren tuen, Jussi Saramo arvioi Kansan Uutisten haastattelussa.

Myös Paavo Arhinmäki kertoi pitävänsä Li Anderssonia erinomaisena presidenttiehdokkaana:

– Hän toisi keskusteluun monipuolisuutta ja punnittuja, erilaisia näkemyksiä, hän kertoi Kansan Uutisille tekstiviestillä.

Vasemmistoliiton puheenjohtajan mahdollinen ehdokkuus on saanut tukea myös yllättäviltä tahoilta.

Aktiivisesti entisessä Twitterissä, nykyisessä yhteisöpalvelu X:ssä keskusteleva Mikko Kärnä (kesk.) ilmoitti tukevansa Rehniä, mutta jos toisella kierroksella ovat Aaltola ja Andersson vastakkain ”niin empimättä kävisin äänestämässä Li’tä. On kova emäntä.”

Toimitus avasi verkkolehden Facebook-tilillä aiheesta keskustelun, joka edelleen on avoinna. Tähän mennessä Vasenvoiman lukijat ja seuraajat ovat pääasiassa kannattaneet Li Anderssonin mahdollista ehdokkuutta.

Li Anderssonin koetaan puhuttelevan äänestäjää ja tuovan järjen ääntä paneelikeskusteluihin.

Tällä kertaa demareiden toivotaan asettuvan vasemmiston yhteisen ehdokkaan taakse.

Kriittisimmät empivät taloudellisen tilanteen takia: Onko puolueella edellytyksiä viedä näyttävä kampanja läpi?

Myös taktinen Pekka Haaviston äänestäminen nähtiin mahdollisena uhkana.

Henkilökohtainen kantani on, että mikäli esimerkiksi Li Andersson asettuu ehdolle, vaalikampanjaa pitää tehdä tosissaan.

Vasemmistoliiton ehdokkaan pitää päästä vähintään vaalien toiselle kierrokselle.

Siihen meillä ei ole varaa, että pyrittäisiin omalla ehdokkaalla vain tuomaan tavoitteitamme laajemman yleisön tietoon ja nostamaan puolueen kannatusta seuraavissa vaaleissa.

Susanne Ekroth

Vastaava toimittaja

EDIT 12.9. Muutettu lainauselementin paikkaa, tekstiä ei ole muutettu.