Vili Antero Jousi: Asunnottomuus ei ratkea markkinoilla

– Valtion tukeman asuntorakentamisen keskuksen tuore selvitys kertoo karua kieltään:

• yksinelävien asunnottomien määrä nousi viime vuonna 20 prosenttia ja
• alle 25‑vuotiaiden kohdalla kasvu oli lähes 40 prosenttia.

Se tarkoittaa 761 nuorta, joiden elämässä koti on muuttunut abstraktiksi käsitteeksi, ja me tiedämme, että todellinen luku on paljon suurempi, sillä piiloasunnottomuus ei näy tilastoissa.

Asuminen ei ole hyödyke, vaan perusoikeus.

Silti päätöksenteko kulkee toiseen suuntaan; sosiaaliturvaa leikataan, asumisen kustannukset nousevat, ja samalla valtion tukema asuntotuotanto on putoamassa vuoteen 2027 mennessä alimmalle tasolle vuosikymmeniin.

EU:n Kohtuuhintaisen asumisen suunnitelma puhuu kauniisti alustoista, ohjelmista ja hyvien käytäntöjen jakamisesta, mutta konkreettinen tuki jää ohueksi.

Kun komissio toisella kädellä kehottaa lisäämään investointeja ja toisella kiristää sääntelyä, syntyy tilanne, jossa jäsenvaltiot ja paikalliset toimijat joutuvat tekemään enemmän vähemmällä.

Tampereella tämä näkyy suoraan siinä, kuinka vaikeaa on tuottaa kohtuuhintaista asumista nuorille, vaikka tarve kasvaa koko ajan.

Paikalliset ratkaisut ovat olemassa, mutta ne tarvitsevat jatkuvuutta.

Kun nuorelta puuttuu koti, häneltä puuttuu myös paikka yhteisössä.

Asunnottomuus ei ole vain katon puutetta, vaan se on syrjäytymisen alkupiste, jossa toimeentulo, mielenterveys, opiskelu ja työelämä alkavat murentua yhtä aikaa.

Tampereen seudun nuorisoasunnoilla (Tasna ry) tehdään päivittäin töitä erilaisissa elämäntilanteissa olevien nuorten asumisen hyväksi.

– Viime vuonna asutimme 39 nuorta, joista suurella osalla asunnon saaminen vapailta markkinoilta ei onnistunut mm. luottohäiriömerkintöjen vuoksi. Asunnottomuustaustaa oli lähes puolella asutetuista.

Asuminen ei kuitenkaan ratkea pelkillä seinillä.

Tasna ry tarjoaa nuorille myös asumisen onnistumisen kannalta tärkeää tukea, ohjausta ja neuvontaa.

Viime vuonna hoidimme noin 1200 ohjaus- ja neuvontakontaktia; usein Kelan etuuksiin, vuokrarästeihin tai asumisen kriiseihin liittyen. Näin mm. ehkäistiin lukuisia häätöjä ja sitä kautta asunnottomuuteen putoamista.

Lisäksi kohtasimme satoja nuoria Asumisen ABC-koulutuksissa ja Ohjaamo-yhteistyön kautta. Tämä on juuri sitä sektorirajat ylittävää, yhteisöllistä ja ennaltaehkäisevää toimintaa, jota nuorten asunnottomuusongelman ehkäiseminen ja ratkaiseminen vaatii.

Siksi on pysäyttävää, että STEA on ilmoittanut lakkauttavansa toimintamme avustamisen kokonaan vuonna 2027. Juuri silloin, kun tarve kasvaa nopeammin kuin koskaan.

Asunnottomuus ei ratkea markkinoilla, se ratkeaa yhteistyöllä.

Tampereella on jo toimivia malleja: etsivän nuorisotyön kanssa tehtävä yhteistyö, asumisneuvonnan verkostot, jälkihuollon nuorten asuttaminen ja arjen tuki. Nämä ovat konkreettisia, toimivia ratkaisuja, ei abstrakteja alustoja tai raportteja.

Mutta mikään yhteisö ei voi toimia tyhjästä. Jos haluamme että jokaisella nuorella on koti, tarvitsemme pitkäjänteistä ja vakaata rahoituspohjaa.

Ei siksi että järjestöt haluaisivat kasvaa, vaan siksi, että nuorten hätä kasvaa. Koti on perusta kaikelle, ja sen turvaaminen on meidän yhteinen tehtävämme.

Asunnottomuuden kasvu ei ole luonnonlaki.

Se on seurausta poliittisista valinnoista, jotka voidaan tehdä myös toisin.

Meillä on Tampereella ja Suomessa kaikki mahdollisuudet rakentaa yhteisö, jossa nuori ei putoa tyhjän päälle, vaan saa tukea, ohjausta ja ennen kaikkea kodin.

Kysymys kuuluukin, haluammeko me kaupungin, jossa jokaisella on paikka asua vai kaupungin, jossa nuoret joutuvat taistelemaan olemassaolostaan?

Minä uskon ensimmäiseen. Ja tiedän, että se on mahdollista.

Vili Antero Jousi
Varapuheenjohtaja
Tampereen seudun nuorisoasunnot ry

Jaa artikkeli