Armi Söder: Kiusaajia hallituksessa

Kirjoittajan mielestä on äärimmäisen vaarallista, että valtiomme ylimpiä virkoja hoitavat ihmiset, jotka eivät kunnioita tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä viljelevät rasistisia, jopa fasistisia ajatuksiaan sosiaaliseen mediaan. Se, joka väittää perussuomalaisten rasismin tulleen yllätyksenä, valehtelee.
– Heidän politiikkansa on aina ollut hyvin yksinkertaistavaa, populistista huutelua. Tällaisella toiminnalla pärjää kyllä oppositiossa, mutta nykyinen asema taitaa olla heille liikaa.

Olen käynyt peruskouluni 2000-luvulla ja olen siitä nykypäivänä hyvin kiitollinen. Kasvoin ympäristössä, jossa Suomeen oli juuri valittu maan ensimmäinen naispresidentti Tarja Halonen sekä ensimmäinen naispääministeri Anneli Jäätteenmäki. Opin jo heti ensimmäisellä luokalla, että tytöt voivat olla mitä vaan tässä maassa.

Suurimmat vaikuttajat omaan maailmankatsomukseeni olivat tietenkin perheeni, mutta myös opettajani koulussa sekä Maikkarin uutiset, jota katsottiin iltaisin seitsemältä äitini kanssa.

Alakoulussa opettajanani toimi nainen, joka oli hyvin tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ajava opettaja. Muistan, ettei meidän luokallamme kukaan ollut parempi kuin toinen ja että meidän luokkalaisistamme voisi tulla mitä vain. Kävihän se järkeen: me elimme Suomessa, jossa meillä oli nainen presidenttinä ja voitimme myös Euroviisut vuonna 2006. Tuohon aikaan Tarja Halonen oli suuri uutisaihe ympäri maailman, ihan vain siksi, että hän oli nainen ja presidentti. Kuulostaa ehkä nykypäivänä hassulta, mutta näin se oli.

Kävimme yläasteella miesopettajan johdolla Suomen historiaa ja muistan, kuinka opettaja huusi luokassa ”Suomi on edelläkävijä maailmalla, muistakaa se!”. Tällä hän viittasi siihen, että olimme suuri menestyjä matkapuhelinmarkkinoilla, kiitos Nokian ja luultavasti myös siihen, että meillä oli nainen presidenttinä eikä valtiomme ollutkaan romahtanut naispresidentin myötä – vaikka moni varmasti niin pelkäsi.

2000-luvulla kouluissa oli paljon hankkeita koulukiusaamista vastaan. Se näkyi arjessamme niin, että koulukiusaamisesta puhuttiin paljon, käsittelimme muun muassa paljon kiusaamisen taustalla olevia asioita yhdessä koko koulun oppilaiden kanssa liikuntasalissa ja pohdimme, miten saavuttaisimme sellaisen kouluympäristön, jossa jokainen olisi turvassa.

Muistan ison julisteen, jossa sanoma oli kutakuinkin tällainen ”Kiusaajia ovat myös he, jotka eivät sano mitään”.

Tällä tarkoitettiin sitä, että vaikka et itse kiusaisi, esimerkiksi nimittelisi, mutta seisot nimittelijän vieressä hiljaa, olet silloin myös kiusaaja, koska et puutu kiusaamiseen tai yritä estää sitä.

Samoihin aikoihin, internetin syntymisen myötä, alkoi myös nopea globalisoituminen, sekä maahanmuutto lisääntyi. Ei meille oppilaille maahanmuuttotaustaiset oppilaat olleet mitenkään pelottavia – päinvastoin: meidät oli kasvatettu hyväksymään jokainen sellaisena kuin on ja olimme hyvin kiinnostuneita uusista kulttuureista ja uskonnoista.

Meille opetettiin jo varhain, että rasismi on kiellettyä. Jokainen ihminen on tasa-arvoinen ja yhdenvertainen, riippumatta uskonnosta, ihon väristä, sukupuolesta, taustasta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Tällaiseen maailmaan olen syntynyt ja kasvanut. Tällainen on minun Suomeni.

Paitsi ettei enää ole. Meillä on 2020-luvun alussa hallitus, jossa istuu Perussuomalaiset, joka on puolueena noussut suureen suosioon populististen ajatusten ja rasististen mielipiteiden saattelemana. Perussuomalaiset on raivannut tietään valtion johtoon jo pitkään ja siellä se jälleen on, vallan kahvassa.

On äärimmäisen vaarallista, että valtiomme ylimpiä virkoja hoitaa sellaiset ihmiset, jotka eivät kunnioita tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä viljelevät rasistisia, jopa fasistisia ajatuksiaan sosiaaliseen mediaan. Se, joka väittää perussuomalaisten rasismin tulleen yllätyksenä, valehtelee. Heidän politiikkansa on jo puolueen perustamisesta asti pohjautunut rasismiin.

Heidän politiikkansa on aina ollut hyvin yksinkertaistavaa, populistista huutelua. Tällaisella toiminnalla pärjää kyllä oppositiossa, mutta nykyinen asema taitaa olla heille liikaa. Tarkoitan, että liikaa sisäistää. Sillä kyllähän nyt jokainen meistä myös ymmärtää sen, että kun olet korkeassa virassa, et voi lähteä maalittamaan journalistia tai haukkua muita poliitikkoja Twitterissä. Näin kuitenkin perussuomalaiset kansanedustajat ovat tehneet – tietenkin.

Miksi tämä on vaarallista? Siksi, että nykypäivän oppilaiden sosiaalisen median käyttö on hyvin arkipäiväistä ja näihin rasistisiin ajatuksiin, sanomisiin ja kirjoituksiin he törmäävät väistämättä. Kun tällaisia ajatuksia ja rasistista sanomaa näkee ja kuulee päivittäin valtiomme johdossa olevilta ihmisiltä, antaa se kuvan, että se olisi sallittua ja täysin ok. Lapset ja nuoret oppivat, että toisten haukkuminen ja valheiden levittely on ok. Siis että kiusaaminen olisi sallittua. Tämä siis mitätöi jo pitkään jatkuneen antirasistisen kasvatuksen tuloksen sekä lisää rasismin ja väkivallan riskin kasvua huomattavasti.

Opiskelen tällä hetkellä opettajaksi Turun yliopistossa, Rauman kampuksella ja olen kauhulla miettinyt, miten selittäisin jollekin nuorelle oppilaalle, miksei hän saa haukkua naista ”mustaksi säkiksi”, vaikka meidän ministerimmekin tekee niin. Osaanko vakuuttaa tämän oppilaan niin hyvin tasa-arvon tärkeydestä siinä hetkessä, vai onko jo sosiaalisen median vaikutus ja sanoma tehnyt häneen lähtemättömän vaikutuksen?

Miten me tasa-arvon puolustajina, aikuisina, voisimme edes toimia esimerkkinä lapsille ja nuorille, kun samaan aikaan eduskunnassamme työskentelee ihmisiä, jotka levittelevät rasistisia, fiktioon perustuvia väitteitä?

Kyse ei ole vasemmiston hyökkäyksestä perussuomalaisia vastaan. Kyse on tulevaisuudesta.

Surullisinta tässä perussuomalaisten vallan väärinkäytössä on se, että meillä on pääministeri, Petteri Orpo (kok.), joka hiljaisesti hyväksyy tämän. Kokoomuksen eduskuntaryhmä hyväksyy tämän.

Ei se tee rasismiin nollatoleranssia, että sanotaan medialle sellainen hallituksella olevan. Rasismia ei pidä missään, keneltäkään tai milloinkaan hyväksyä. Rasismin vastainen työ on kokoaikaista, jatkuvaa ja toistuvaa. Ei riitä, että se on mustaa valkoisella hallitusohjelmassa. Ei riitä, että systemaattisesta rasismin viljelystä pyydetään kerran suorassa lähetyksessä anteeksi, koska rasismi on aina ollut ja varmaan tulee myös olemaan osa perussuomalaisten politiikkaa.

Kuitenkin viime viikkojen tapahtumiin nojaten väitän, että kokoomukselle ja Petteri Orpolle on nyt tärkeämpää pysyä vallassa, kuin edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta Suomessa.

Armi Söder

opettajaopiskelija, lähihoitaja

Rauma